28.3.2015

Ystävyys.

Eilen kun ajelin kotiin Vantaalta jossa näin omaa ihmistä ja käytiin syömässä niin tuli mieleen että pitäiskös tästä aiheesta tehdä oma postaus (taas?).. tuntuu että oon tästä kyllä kirjoittanu mutta en tiiä oonko ihan tällä tavalla.

Oon jutellu tässä taannoin siellä ja täällä aiheesta ystävyys ja miten niitä löytää ja siitä että mitä se vaatii. Mut on kasvatettu siihen että koskaan ei voi luottaa muuhun kun omaan perheeseen. Tuosta mallista ulos pääseminen on ollu todella vaikeaa. Monta vuotta olin siinä ajatuksessa että loppupeleissä muut ihmiset ajattelee ihan kaikessa vain omaa etuaan ja tahtoo lytätä muut (eli tässä tapauksessa mut). Kärvistelin tilanteessa että mulla ei ollut juurikaan kavereita/ystäviä. En vaan osannut enkä koskaan oikeastaan antanut itestäni yhtään mitään. Kuuluin siis sarjaa puhuu todella paljon mutta ei kerro mitään. Oon kyllä vieläkin tollanen mutta olen oppinut valitsemaan ne omat tyypit joille kerron paljonkin.

Jotenkin tää kaikki konkretisoitui silloin kun mun yksi elämäni isoimmista ja tärkeimmistä ihmisistä kuoli. Tästä on nyt aikaa reilu viis vuotta. Mä olin todella yksin. Pidin ihan kaiken sisälläni. IHAN kaiken. Piti olla vahva ja reipas ja kasassa. Enhän mä mitään kenellekään voi kertoa koska ihan varmasti ne kääntää sen mua vastaan. Olin ihan todella rikki sisältä mutta ulospäin reipas ja sosiaalinen. Enhän mä osannut edes omalle miehelle näistä puhua vaikka se ihan varmasti näki että kaikki ei ole hyvin.

Kului aikaa ja sitten se ulkokuori alkoi murenemaan. En vaan jaksanut enää.. Tapahtui muutama käänteen tekevä juttu ja ensin purkauduin miehelle. Kerroin ihan kaiken. Tuntui et oisin oksentanut monen vuoden kamaluudet pihalle yhdellä kertaa. Sitten päätin että mun on pakko opetella puhumaan, silleen ihan oikeasti puhumaan oikeista asioista enkä pidä kaikkea itelläni. Hitaasti alkoi valikoitumaan ihmisiä joita nykyään sanon omiksi ihmisiksi. Yksi näistä on kuopuksen kummitäti. En usko että tää ihminen tietääkään miten ison asian se on mulle tehnyt. Niinkin erikoisen asian kun luottamuksen siihen että on olemassa oikeasti kilttejä ihmisiä sellaisia jotka haluaa sulle oikeasti hyvää ja tahtoo puolustaa ja suojella. Nää on niitä juttuja jotka tajuaa vasta näin myöhemmin. Oli oikea ihminen ja oikea paikka. Sitten on mun "tupperi-löytöni". Ihminen jonka kanssa palikat täydellisesti loksahti paikalleen ja tuntui että se juttu mikä sillon alkoi on jatkunu tähän päivään asti. Ollaan oltu erimieltä jutuista mutta ne ei silti muuta mitään. Oon ollu ihan rikki ja sanonu että en jaksa, auta. Näiden kanssa mulla on olo että olisin kotona. Mun ei tartte selitellä mun erikoisia sanoja mitä muut ei ymmärrä mutta heidän kanssa siitä ei saada edes keskustelua (paitsi et olipas nokkelaa)..

Mulle on ihan äärimmäisen tärkeitä mun perheeni, mies ja lapset. Ystävät kyllä lukeutuu siihen, ne on mulle siskoja joita autetaan ja tuetaan aina. Sellaisia joiden kanssa voi sitten seniori-iässä mennä rollaattorilla kisaa kuka suututtaa eniten teinejä tai kaivella ryppyjen välistä tatuointeja ja nauraa kummalla on rumemmat :D

Eilen näin siis ystävää ja mulla oli mukana synttärilahja jota en vaan malttanu säilöä synttäreihin asti vaan annoin sen tällee melkeen pari kk etuajassa. Mulle oli myös tuliaisia jotka KAIKKI aiheutti huokailuja ja ihasteluja. Pointtina ei ole nyt materia vaan se miten paljon mä sain iloa siitä että sain hankkia erikoisia juttuja jollenkin ja miten hyvän mielen siitä sain ja kun mä(ja mun lapset) sai tuliaisia niin kaikki oli ihanaa ja täydellistä :D Kaksi ihmistä huokailemassa autossa asioille mitä antoi ja sai ja kuinka osuvat ne oli :D

Oon myös huomannut että jos jonkun ihmisen kanssa homma toimii niin silloin on yleensä myös idioottilinkkikin. Sellainen selittämätön asia mikä tulee ilmi varsin erikoisesti. Esimerkkinä yläfemma pähkinöille tai samanaikainen whatsappi tai hämmennys treffipäivissä vaikka kumpikin on samassa päivässä.

Suosittelen siis kaikille. Koittakaa löytää oma tyyppi tai vaikka muutama sellainen. Elämä on paljon helpompaa :)







1 kommentti:

  1. Mulla on itellä kans tärkeitä ihmisiä mun elämässä. Yks aika tärkee ihminen kuoli viime kesäkuussa. Mä oon ollu siitä aika rikki. Mutta kai tää tästä vielä, ku mulla niitä tärkeitä ihmisiä kuitenkin on vielä, varsinkin se eräs, joka on tosi, tosi tärkeä mulle.

    VastaaPoista