2.3.2015

Nysse alko!

Duuni siis! Oon Motonetin varastolla nyt varastomiehenä. Eka päivä oli tänään ja aika hyvin meni. En tajua yhtään että mitä teen ja miksi se niin tehdään mutta jos se vaikka huomenna alkais valkenee! Mä tunnun saavan joka kerta uudessa duunipaikassa alkuun ahistuksen. Sellasen et tekee mieli ähkiä ja välillä juosta karkuun ja semmosen erikoisen. Oon vähä miettiny jos se johtuis siit et kun tulee mun ADHD-aivoille liikaa ärsykettä kerralla. Liikaa uusia ihmisiä ja uusia tapoja ja uusi rytmi arkeen ja jotenkin en osaa ennakoida seuraavaa päivää. Ennakoimattomuus nyt ainakin on aika iso tekijä varmasti. Mutta, mä osaan myös ennakoida tän olonkin enkä sen takia tosiaa lähe kirmaamaan tangentin suuntaan vaan hissuksiin vaan teen töitä ja sisäisesti sitten ähkin ja olen semisti ärsyyntyny ja ahdistunu. Oletettavasti tää menee muutamassa viikossa ohi.


Pikkasen kyllä pisti perjantaina mielen apeaksi kun olin vikaa päivää tukussa. Oisin kyllä tosi mielelläni sinnekin jäänyt. Sen verran ihania tyyppejä sinne jäi :/ Piti sitte hamsteroida kangasta kuitenkin omiin tarpeisiin muutama vuosi eteenpäin :D Voisi siis olettaa että näillä pärjäis aika pitkälle.

Saatoin inspiroitua Pluckyn instakuvasta tässä tovi sitten. NIIIIIN kaunis huivi oli kyllä siinä kuvassa. Tästä siis inspiroituneena aloitin itsekin samanmoisen Vouvray huivin. En tosin omista juuri samanlaisia pastellilankoja mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Mulla tuossa siis Wollmeisen tutu ja Madelinetoshin Button jar blue. Lanka on ohuempaa kuin ohjeessa mutta voihan sitä vähän soveltaa :) Toistaseks ainakin mun silmä tykkää kovasti.



En muista kerroinko täällä kun sovin kaverin kanssa että se värjäilis mulle yllärilankaa. Pointtina että saa luoda mitä tahtoo mutta annoin raameiksi että EI ruskeaa eikä oranssia. Mitä overimpi niin parempi. Super suuri ylläri oli pakettiin piirretty Enderman jota pelästyin Minecraftia pelatessa ja tästä mainitsin sitte irc-kanavalla :D Joku oikeesti lukee mun hölinöitä!!




Aloitin sitten jo sukat noista langoista. Ovat jo kantapäissä ja kohta alkanee kiilakavennukset.

Tuli sitten se mun käsilaukkukin. Ostin tuon palkinnoksi itselle onnistuneesta työhaastattelusta. Ai että muuten on kiva käsilaukku! Laadukas ja jämäkkä ja oikean kokoinen. Niin ja se nahkan tuoksu <3


**


 Sitten vähän ehkä ikävämpiin juttuihin. Lähetin tosiaan pitkän kirjeen tälle eräälle ihmiselle. Toivoin vastausta siihen, pelkäsin vastausta, oletin että en saa vastausta. Sain vastauksen. Menin taas rikki. Isosti.

Sä olet harhainen ja hullu. Sulla on mielenterveydessä vikaa. Sä kuvittelet kaiken ja sulla ei ole yhtään läheisiä jotka vois tässä auttaa.

Näin sanoo mulle ihminen jolle kerron että olen rikki ja tarvitsen apua. Sellainen ihminen jolta pyydän apua ja toivon että saataisiin jo valmiiksi repaleinen asia edes vähän parsittua kasaan.
Mä oikeasti kirjoitin suoraan sydämmestä sen kaiken. Kerroin kaiken. Näytin kaikki aseeni ja kerroin pelkoni ja toiveeni.

Tää ihminen käänsi ne kaikki mua vastaan ja talloi vielä yli.

Nyt mä oon ihan totaalisen tyhjä. Mun sydän ja mieli on tuon ihmisen suhteen tyhjä. Mulla ei ole enää mitään annettavaa eikä mitään rahkeita tehdä millekään enää mitään.

Mulle sanottiin että pelaan liian kovilla panoksilla. Mun panokset on mun lapset ja niiden hyvinvoinnin takaaminen ja jos mulle tärkeimpiä pitää tälläisessä asiassa panoksina niin ollaan jo todella väärällä tiellä. Mä haluan pitää mun lapset turvassa ja teen sen niinkuin parhaiten sen osaan. Niin kauan kun siinä asiassa on mitään epäselvyyttä niin mä olen mielelläni se hullu ja harhainen tämän ihmisen silmissä. Mua ei enää kiinnosta.

Se että mua ei kiinnosta on jo todella surullistakin. Surullista on myös että joudun todella surullisen kirjeen kirjoittamaan. Sellaisen minkä luulen ja pelkään olevan viimeinen. Myönnän että luovutan, tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ole häviö vaan rehellinen toteamus siitä että mä teen niinkuin parhaaksi näen mun lasten (ja mun omankin) terveyteni takia. Surullista siis.

Tällä hetkellä mun mieli on tämän suhteen tyhjä. Sellainen ontto kohta. Kuitenkin tiiän että näin on parempi. Senkin uhalla että siis olen mielenvikainen ja harhainen* tämän ihmisen silmissä.

*Tähän väliin huomautus että mulle on kyllä teetetty ihan ammattilaisen toimesta muutaman päivän kestäneet testit ja mulla on ihan mustaa valkoisella että olen mieleltäni täysin terve.

Veikkaan että tämä asia ei tule koskaan selviämään ja sekin on surullista. Itse olisin siihen valmis näkemään vaivaa ja työtä mutta kun sitä ei voi yksin tehä.


2 kommenttia:

  1. no huh :o .. :( Tuli paha mieli. Et sä kuvittele kaikkea tai ole hullu. <3

    VastaaPoista
  2. Mä en tiedä sen paremmin mistä on kyse, mutta sä tunnet ittes. Sä tunnet sun elämän. Sä tunnet sun lapsesi parhaiten. Ja tärkeitä asioita ja ihmisiä pitää suojella. Mullakin on elämässä ihmisiä ja asioita, joita mä haluan suojella.

    VastaaPoista