28.5.2015

Kesäkö!?

Kevät tuo uusia tuulia ihan selkeesti. On kyllä ihan toinen asia sitten et minkälaisia tuulia ja kenelle..



Kirjoitin tästä syömisasiasta joku tovi sitten. Nyt sain sitten asiakseni hoitaa tuota asiaa. Edellisellä käynnil psykalla sanoin asiasta ja kerroin että oon ihan oikeasti taas huolissani tästä olosta ja tahon et sille tehtäis asap jotain eikä ooteta et oon todella laihassa kunnossa. Laiha mä nytkin oon mutta tiiän että tää voi mennä pahemmaksikin. Psyka otti onneksi mun huoleni ihan todesta ja otti asian hoitoonsa. Heti alkuun laittoi lähetteen melko laajoihin verikokeisiin+sydänfilmiin. Postissa tuli alta viikossa resepti lääkkeeseen jonka sivuvaikutuksena on ruokahalu -> painonnousu.Lääkkeet alotin pari pvää sitten ja nyt voi todeta että ihan pientä muutosta tilanteeseen oon huomaavinani. Syöminen tuntuu jotenkin kevyemmälle ja huomaan että syön melkolailla tiheään jotain. Määrät ei o mitään mallia hevonen tai muutenkaan tää ei ole mikään sellainen huomattava asia ulkopuoliselle mutta itelle on (mussuttaa valkosipulimajoneesileipää nytkin....). Todella toivon että josko vaikka viikossa parissa vois olla nykyiset vaatteet jo pieniä :D Niinjoo ja ne verikokeet, kyllä oli niin joo laajat.. 13 putkiloa verta se musta sitten vuodatti. Lääkäriaikakin on parin viikon päähän eli asiat on nyt rullaten eteenpäin :)



Kirjoitin myös tovi sitten kauan vaivanneesta asiasta ja sekin on nyt saatu johonkin tulokseen. Millään muotoa ei ollut helppoa tai tuntunut hyvälle. Mä erosin tärkeästä ihmisestä, ystävästä. Jotkut sanoo että eihän ystävästä voida erota tai jotenkin draamailen liikaa. En tiedä. Mä kuitenkin olen sellainen tälläisissä asioissa suoraviivainen(?).. sellainene että tahdon jonkun lopputuloksen. En osaa olla sellaisessa leijuvassa tilanteessa, "antaa asioiden mennä painollaan.." mun tarttee saada velloville asioille joku lopputulema. Nyt se sitten on tullut, ero. Ei me nyt lukkoon lyöty lopullisesti mitään mutta katotaan jos vielä sitten joskus tuntuu siltä niin saatetaan mahis antaa.. Aika näyttää. 
Itellä on tästä nyt sellainen huojentunut ja kevyempi olo. Kyllä mua silti huolestuttaa tää toinen osapuoli mutta sen kanssa on vaa elettävä ja toivon kyllä että kaikki järjestyis parhain päin.
Mä muuten luulen että tuo edellisen postauksen ketutus omasta itestä juonsi juurensa siihen ahistukseen miten mua vaivas tuo kaikki. Eikä sitä tiedostanu ennen kun se sitten loppu. Nyt on jo monen päivänä ollu sellanen hyvä olo itteni suhteen.





Tässä on nyt pari viikkoa ollu aikas haipakkaa kun on pitäny pk:n jutuissa juosta ja duunissa pitänyt kiirettä, niin ja psykallakin juostu. Tänään päätin että mä vain olen tän päivän kunhan duunista kotiudun. Aika hyvin se on pitänytkin. Greyn anatomiaa oon katellu ja virkkaillu, ihan parasta siis.
Äsken sain ihastella ultrakuvia monin kappalein. Jokusen sentin mittanen mönkijäinen siellä oli <3 Varmistan vielä että kyseessä ei ole meidän talouteen vaan ystävillä valmistuva paketti :) Aika kivaa ilostua toisten odotuksesta, jokunen tovi sitten se ois voinu tehä kipeetä kun oli pahin vauvakuume päällänsä mutta onneksi siitä on päästy jo yli.



1 kommentti: