Lähdettiin eilen extempore minireissulle niinkin lähelle kuin Helsinkiin. Varattiin huone superkivasta Scandic Paasi-hotellista. Oltiin perillä jo ennen kahta milloin saa chekata huoneeseen ni käytiin käppäilemässä Hakaniemen kauppahallissa. Ai että miten oli ihania ruokapaikkoja mist ois saanu vaikka ja mitä. Ei kuitenkaan ostettu mitään, kuolattiin vain. Torin kautta sitten takaisin hotellille mist sit päästiin huoneeseen.
Tovi siellä pähkäiltiin et mitäs sitten ja päädyttiin lähtemään alakerran Juttutupaan syömään ja sen jälkeen Lintsille kun siellä kerran oli ilmaisiakin laitteita missä likat saa käydä. Juttutuvan ruoka oli aivan överihyvää ja lapsetkin tykkäsivät. Me otettiin A:n kanssa sama hamppariannos ja sekin oli varsin toimiva.
Muonituksen jälkeen suuntima Lintsille. Väkeä oli ihan tarpeeksi. Ei kuitenkaan ihan tukossa onneks. N ja I kävi muutamassa laitteessa, N kävi yhdessä ihan yksin ja oli tosi innoissaan. Kierreltiin ja käveltiin siellä ja ihmelteltiin vekottimia.
Lintsiltä sitten takas hotellille mihin oltiin jo aikasemmin ostettu naposteltavaa jääkaappin ja syötiin sit iltapalaa ja kateltii hauskoja kotivideoita ilta.
Likat unelle ja aikuisille laatuaikaa kaksin. Eipä siinä kauheesti tullu muuta tehtyä kun kateltiin telkkaria ja lueskeltiin lehtiä. Oli kuitenkin hiljasta ja rauhallista olla vaan kaksin :) Tykättiin :)
Vaikuttiko ihan normaalilta? Ihan perus perheretki. Not.
Hakaniemen kauppahallissa ekoja raivareita kun ei halunnut odottaa muita. Hatut lenteli ja laps "meni kiinni".. Torille kun päästiin ni seuraavia raivareita koska ei halunnut pitää kädestä kiinni. Yhdet kaatumisetkin sen takia. Ja me ei oltu vielä edes hotelliin kirjauduttu...
Hotellihuoneessa olemiset meni hyvin kun tila oli rajattu ja ympärillä omia ihmisiä. Ravintolassa meni ihan suht hyvin. Mitä nyt se tarkkaavaisuus oli kaukana toivotusta ja syöminenkin sitä luokkaa.
Lintsillä sitten "riemu ratkesi".. Törmäilyautoissa I sai ahistuksen kun oli niin ennakoimatonta kaikki eikä osannut ottaa sitä tilannetta mitenkään haltuun. Meinasi kesken kaiken nousta autosta ja lähteä liikkuvien autojen keskelle juoksemaan. Onneks ei lähteny mutta itkuksi se meni :/
Mentiin seuraavaan laitteeseen johon mies meni I:n kanssa. No ei sekään vahvasti mennyt ja laps tärisi pelosta vaikka oli iskän vieressä. Seuraavaan laitteeseen N menikin sitten yksin vaikka I ois halunnu mennä mutta tiedettiin jo tilanteen kulku eikä uskallettu enää siihen päästää.
Loppuajan I oli sylissä tai käveli käsikädessä mut selkeesti oli kuormittunut liikaa melusta ja ihmisistä ja kaikesta.
Itelle jäi reissusta harmistus että I:n kanssa tulee olemaan kaikki vastaavat paljon vaikeampia ja I:n on vaikeampi kokea iloa tollasilla reissuilla. Samalla kuitenkin oli hyvä olo että lapsella on kaksi vanhempaa jotka osaa lukea lastaan ja mennä tilanteen vaatimalla tavalla eivätkä hyssyttele ja höösää.
Tovi siellä pähkäiltiin et mitäs sitten ja päädyttiin lähtemään alakerran Juttutupaan syömään ja sen jälkeen Lintsille kun siellä kerran oli ilmaisiakin laitteita missä likat saa käydä. Juttutuvan ruoka oli aivan överihyvää ja lapsetkin tykkäsivät. Me otettiin A:n kanssa sama hamppariannos ja sekin oli varsin toimiva.
Muonituksen jälkeen suuntima Lintsille. Väkeä oli ihan tarpeeksi. Ei kuitenkaan ihan tukossa onneks. N ja I kävi muutamassa laitteessa, N kävi yhdessä ihan yksin ja oli tosi innoissaan. Kierreltiin ja käveltiin siellä ja ihmelteltiin vekottimia.
Lintsiltä sitten takas hotellille mihin oltiin jo aikasemmin ostettu naposteltavaa jääkaappin ja syötiin sit iltapalaa ja kateltii hauskoja kotivideoita ilta.
Likat unelle ja aikuisille laatuaikaa kaksin. Eipä siinä kauheesti tullu muuta tehtyä kun kateltiin telkkaria ja lueskeltiin lehtiä. Oli kuitenkin hiljasta ja rauhallista olla vaan kaksin :) Tykättiin :)
Vaikuttiko ihan normaalilta? Ihan perus perheretki. Not.
Hakaniemen kauppahallissa ekoja raivareita kun ei halunnut odottaa muita. Hatut lenteli ja laps "meni kiinni".. Torille kun päästiin ni seuraavia raivareita koska ei halunnut pitää kädestä kiinni. Yhdet kaatumisetkin sen takia. Ja me ei oltu vielä edes hotelliin kirjauduttu...
Hotellihuoneessa olemiset meni hyvin kun tila oli rajattu ja ympärillä omia ihmisiä. Ravintolassa meni ihan suht hyvin. Mitä nyt se tarkkaavaisuus oli kaukana toivotusta ja syöminenkin sitä luokkaa.
Lintsillä sitten "riemu ratkesi".. Törmäilyautoissa I sai ahistuksen kun oli niin ennakoimatonta kaikki eikä osannut ottaa sitä tilannetta mitenkään haltuun. Meinasi kesken kaiken nousta autosta ja lähteä liikkuvien autojen keskelle juoksemaan. Onneks ei lähteny mutta itkuksi se meni :/
Mentiin seuraavaan laitteeseen johon mies meni I:n kanssa. No ei sekään vahvasti mennyt ja laps tärisi pelosta vaikka oli iskän vieressä. Seuraavaan laitteeseen N menikin sitten yksin vaikka I ois halunnu mennä mutta tiedettiin jo tilanteen kulku eikä uskallettu enää siihen päästää.
Loppuajan I oli sylissä tai käveli käsikädessä mut selkeesti oli kuormittunut liikaa melusta ja ihmisistä ja kaikesta.
Itelle jäi reissusta harmistus että I:n kanssa tulee olemaan kaikki vastaavat paljon vaikeampia ja I:n on vaikeampi kokea iloa tollasilla reissuilla. Samalla kuitenkin oli hyvä olo että lapsella on kaksi vanhempaa jotka osaa lukea lastaan ja mennä tilanteen vaatimalla tavalla eivätkä hyssyttele ja höösää.
I can't say but all the strength and such. Let's just say there were a few years on my life, when I just wanted to be alone. Even going out was too much. But now I have de - sensitized myself back to normal...or whatever normal is in my own circumstances. But my "old self", that is, the person I know I am, is coming back. It may never return fully, but now I already know I'm better than a few years ago.
VastaaPoista