Onpa taas tovi vierähtänyt mutta en anna sen haitata. N:n koulu alkoi ja sitä on nyt puoltoista viikkoa käyty. Lapsi tykkää ja mullakin on huolehtiminen mennyt takaisin normitasolle siitä mitä se ekoina päivinä oli. Yksinään on saanut kerran kulkea kouluun niin että mies ootti koulun parkkiksella varmistaakseen et pääs perille. Nyt sitte pitäs alkaa harjoitteleen sitä yksin kulkemista hissuksiin. Tähän saakka siis tehty niin että joko minä tai mies viety tai sitte mun mutsi ollut viemässä mikä on ollu iso apu. Ei o tarvinnu siis töistä myöhästellä. Vaikea kyllä vieläkin tajuta että mun eka vauva on jo kolululainen :')
Mulla on duunissa huomenna varsin jännät paikat. Saadaan tietää jatkosoppareista et saako sellaisen ja jos saa niin minkä mittaisen. Tähän mennessä meistä uusista on jo kolmelle sanottu että ei saa jatkoa. Ei "pikkasen" siis jännittää.
Viime viikonloppu melkein meni pilalle kun ahisti tuo tieto. Sanoinkin että mulla on asennevamma enkä osaa löytää sitä oikeaa tapaa ajatella tuosta minkä takia sitten ahistaa. Viikon aikana se oikea asenne sitten löytyi. Oon tuolla parhaani tehny(ja tulen tekemäänkin) ja jos se ei riitä niin sille en voi mitään. Mun maailmaani se ei kaada ja selviän siitäkin että ei jatkuis. Mikäli jatkuu niin oonkin sitten varsin iloinen. Huomista ootan siis jännityksellä ja vähän innollakin.
Must on viimeaikoina tuntunu et netti kohisee monessa paikassa Konmari-kirjasta. Se on siis kirja siivouksesta, järjestyksesta ja siitä miten se vaikuttaa elämään. Kuulostaa ihan hippihuuhaalta mutta kyllä mulla on alitajuntaan siitä paljonkin jäänyt. Eilen vahingossa järkkäsin vaatekaappini. Viikkasin kirjassa kerrotulla mallilla vaatteet ja hitto, sehän toimi. Kaappiin mahtuu paljon enemmän vaatetta ja samala ne kaikki on näköisällä eikä jemmattuna kaiken alle. Eilen myös järkkäsin lankavarastoni ja laitoin alkovin varastoon ison kassin jemmaan oottamaan tarvetta ja isomman kassin sitten keräsin roskiin meneviä. Mun kaikki työni mahtuu täydellisesti nyt paikoilleen ja laatikot ei tursua. Löysin myös muutamat työt mitkä oli melkeen valmiita tai sitten valmiita mutta oottelivat päättelyä. Sain siis pari tiskirättiä ja kaks pipoa valmiiden varastoon, JEI!
Mulla on duunissa huomenna varsin jännät paikat. Saadaan tietää jatkosoppareista et saako sellaisen ja jos saa niin minkä mittaisen. Tähän mennessä meistä uusista on jo kolmelle sanottu että ei saa jatkoa. Ei "pikkasen" siis jännittää.
Viime viikonloppu melkein meni pilalle kun ahisti tuo tieto. Sanoinkin että mulla on asennevamma enkä osaa löytää sitä oikeaa tapaa ajatella tuosta minkä takia sitten ahistaa. Viikon aikana se oikea asenne sitten löytyi. Oon tuolla parhaani tehny(ja tulen tekemäänkin) ja jos se ei riitä niin sille en voi mitään. Mun maailmaani se ei kaada ja selviän siitäkin että ei jatkuis. Mikäli jatkuu niin oonkin sitten varsin iloinen. Huomista ootan siis jännityksellä ja vähän innollakin.
Must on viimeaikoina tuntunu et netti kohisee monessa paikassa Konmari-kirjasta. Se on siis kirja siivouksesta, järjestyksesta ja siitä miten se vaikuttaa elämään. Kuulostaa ihan hippihuuhaalta mutta kyllä mulla on alitajuntaan siitä paljonkin jäänyt. Eilen vahingossa järkkäsin vaatekaappini. Viikkasin kirjassa kerrotulla mallilla vaatteet ja hitto, sehän toimi. Kaappiin mahtuu paljon enemmän vaatetta ja samala ne kaikki on näköisällä eikä jemmattuna kaiken alle. Eilen myös järkkäsin lankavarastoni ja laitoin alkovin varastoon ison kassin jemmaan oottamaan tarvetta ja isomman kassin sitten keräsin roskiin meneviä. Mun kaikki työni mahtuu täydellisesti nyt paikoilleen ja laatikot ei tursua. Löysin myös muutamat työt mitkä oli melkeen valmiita tai sitten valmiita mutta oottelivat päättelyä. Sain siis pari tiskirättiä ja kaks pipoa valmiiden varastoon, JEI!
 |
| Pipot valmiina. Vihreä on Madelinetoshin lankaa, mallia en just nyt muista ja pinkki on heijastinlangasta tehty perus virkattu malli lapselle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti