En o nyt kauheen varma tästä..

Tästä kertomisesta siis. Kaikillahan on joku juttu tai juttuja jotka on omia vaikeita juttuja. Mulla niitä on varmaan enemmän kun muille jakaa. Tästä yhdestä oon nyt tovin miettiny et pitäsköhän ihan kirjoittaa.

Mä oon ollu melkolailla koko ikäni jonkun mielestä laiha, anorektikko, luuranko, oksettavan näköinen kun on niin laiha, luukasa.... you name it. Kyllä, olen tosi laiha ollutkin aina mutta en todellakaan koska mä niin haluaisin. Mä oon nyt 31v ja edelleen laiha, alipainoinen. Tuossa jokunen aika sitten olin tän asian suhteen onnellisimmillani kun painoin vähän enemmän. Olin NORMAALIkokoinen! Se oli niin hienoa! Tällä hetkellähän en tiiä mitä painan koska meillä on vaaka rikki. Oon aina menny fiiliksen ja vaatekoon mukaan. Sillon kun oli hyvä vaihe ni mun vaatekokoni oli noin M/38. Se oli mulle tosi hyvä. Nyt oon "taantunut" ja vaatekoko on XS/34. En nauti. En ollenkaan. Suoraan sanottuna vituttaa ja ahistaa. Koen oman kroppani varsin ahdistavaksi.. Tätähän ei mitenkään helpota että ammattitaidoton psykologi diagnosoi mulle SYÖMISHÄIRIÖN kymmenen minuutin juttelun perusteella. Tähän kymmeneen minuuttiin sisältyi se että kerroin omaavani realistisen minäkuvan ja kuinka tiedän että olen laiha. Kerroin myös että en koe tarvetta vaa'an käytölle koska näenhän mä peilistä et oon todellakin liian laiha ja mun pitäis saada painoa lisää(tämä tulkittiin ilmeisesti niin että mua ahdistaa käydä vaa'alla). Oma psykakin ihmetteli tätä diagnoosia koska hänen ja munkin mielestä mun painoni ja kaikki tää on oire muusta eikä todellakaan itse ongelma.

Mä en tiiä kuinka syvälle haluan/uskallan/viitsin mennä tässä asiassa, kysyä saa jos kiinnostaa. 

Painohan on siis tietenkin verrannollinen siihen kuinka paljon syö. Mä en syö. Enkä tiedä miksi. Jos alan enemmän miettimään asiaa ni syöminen vähenee entisestään. Sillon aikoinaan mulle määrättiin yksi lääke jonka sivuvaikutuksina oli lisääntynyt ruokahalu. Se toimi tosi hyvin ja lihoin vuoden sisään 20kg. Mulle se ei tuntunu missään ja tällä tarkoitan että se ei näkynyt mussa mitenkään niin että olisin näyttänyt ylipainoiselle missään vaiheessa. Enkä mä kyllä sellasena itteäni edes kokenut. Koko ajan aattelin että tää on just hyvä.

Nyt jostain syystä ollaan kuitenkin taannuttu ja painan taas tosi vähän. En saa syötyä ja jos koitan pakottaa itteäni ni siitä ei tule yhtään mitään ja mua alkaa vaan oksettaa. Omasta (ja psykankin varmaan) mielestä tää on psyykkinen juttu. En oikeen kunnolla osaa sanoa kuitenkaan tarkemmin että mikä se juttu on. Toki mulla on AS-piirteitä jotka vaikeuttaa tätä kaikkea ja josta johtuu mun tietynlainen nirsouteni.

Ens viikolla mul on psyka ja nyt oon siin tilanteessa että en kestä itteeni tälläsenä. Kuvotan itteeni.. Vaatteet roikkuu ja ei istu niinku pitäs. Haluan et tälle ololle tulee loppu. Oon nyt tän päivän koittanu taas miettiä et mitähän sitä koittas saada syötyä ja mitä tekis mieli. Eilen tajusin joskus seiskan aikaan illalla et en ollu aamun pannukakun syömisen jälkeen syönyt MITÄÄN.

Ainiin. Tiedän että Concertalla voi olla sivarina ruokahalun väheneminen mutta tää on aika tuore juttu ja C:tä oon syöny jo kohta vuoden. En siis usko että se olis tähän syynä..

Lääkkeetön/lääkkeellä.

Ajattelin vähän valottaa tän ADDin maailmaa lääkittynä ja "luomuna". Monethan sanovat meitä "haastavia" huumeiden käyttäjiksi tuon pelottavan/kamalan Concertan vuoksi. Onhan se amfetamiinijohdannainen (joka muuten on sitten eri asia kun se amfetamiini). Kolmiolääke kyllä. Katukaupassakin kuulemma arvokas, mitä en tajua. Multa on koitettu tuota ostaakin ja syyksi selvisi että haluaa koittaa auttaako opiskelussa, tätäkään en ymmärrä.
Tuo lääke ei tee "terveelle ja normaalille" yhtään mitään. Tälläselle ADDille taas se on varsin suuri apu ihan normaalissa arjessa.

Eilen oli jotenkin käsinkosketeltavan selvää miten mun arkeni eroaa lääkittynä ja luomuna. Unohdin aamusta ottaa normin viikonloppuannokseni joka on 18mg. Arkena otan 36mg ja tää yhdistelmä toimii mulla tosi hyvin. Mikäli käy noin että unohdan ottaa niin en mä ala enää päivällä sitte ottamaan koska se sit vaikuttaa nukahtamiseen jne.

Jos mä en lääkitse niin en saa MITÄÄN aikaan. Oon megaväsynyt ja jotenkin hiljaisempi. Pään sisällä on sellane hullunmylly mistä en oikeastaan saa otetta mitenkään joka taas tekee sen että oon vaisumpi. Oon paljon väsyneempi ja voisin jo kahden aikaan mennä päiväunille. Eilen meninkin joskus ehkä neljän aikaan päikkäreille ja heräsin kuuden jälkeen. En saanut päivän aikana MITÄÄN tehtyä ja vaan olin. Toki sekin on välillä ihan ok mutta pidemmällä juoksulla se on vaa ahistavaa.

Tänään sitte otin aamusta ton 18mg ja huomasin pitkästä aikaa itekin eron. Saatiin porukoilta roudattua meille yks kaappi joka tulee yläeteiseen. N:n kanssa kävin kauppailemassa ja sain vähä omassa päässä hahmotettua lisää tota lasten huonettakin. Nyt aattelin hetken istuksia (ja bloggaillakin) ennen ku alan yläkerrassa rehaamaan ja teen kaapille tilan. Mun on jo jonkun aikaa tehny mieli organisoida yläkertaa muutenkin ni voisin koittaa jos saisin jtn aikaseksi, imuroidakin voisin.

Concerta on siis pelastanut mun arkeni. Pystyn toimimaan kotona loogisesti ja saan asioita aikaan. Töissä pystyn tekemään niinkuin työnantaja tahtoo ja samalla vähän extraakin. 

Pitkästä aikaa!

Ihan on nyt laittoman kauan mennyt edellisestä postauksesta. Voisi siis olettaa että olis paljon asiaa :D Mitäs siis on tapahtunut? Töitä ainakin, tai siis tuntuu että kun on päivän töissä ni loppupäivä menikin sitten siinä ja sitte vaa lojuu kotona ja ehkä neuloo. Mut en kyllä valita. Mun (ADD)pääni toimii kaikista parhaiten ja sujuvimmin niin että oon töissä ja on ARKI. Arki on siis parasta. Tuntuu että on enemmän energiaakin vaikka oikeastaan sitä aikaahan on vähemmän käyttää sitä "ylimäätäistä" energiaa. Nyt oon käyttäny sitä niinkin erikoiseen asiaan kuin ompelu. Oon siis pitkästä aikaa tarttunu kotona saksiin, kankaaseen ja ompelukoneeseen. Tuotoksina on tullut kangaskasseja, lapselle ja itselle lepakkohihaiset paidat ja oon saanut tilkkupeittoa eteenpäin. Laitan tällä kertaa kaikki postauksen kuvat loppuun koska tuntuu että blogger kettuilee kuvia lisätessä ja laittaa ne HYVIN eksoottisiin kohtiin vaikka lisäyspaikka on just se sen hetkinen kohta. Näin siis tällä kertaa kuvien kanssa kun en vain jaksa säätää.

Edelleen duunissa on kivaa. Tuntuu et saan enemmän vastuutakin vaikka oon vasta marraskuussa siellä aloittanut. Sain yhen näytön ottaa vastaan (opiskelija suoritti työharjoittelun meillä siis) ja mun vastuulle tuli kahden uuden harkkarin opettaminen (siinä sivussa samalla hoidin omat työt ja asiakaspalveluakin). Tänään tuli tietoa että kahden viikon päästä ja sitte kolmen viikon päästä tuolla aloittaa kaksi uutta työntekijää ja veikkaan että niidenkin opetus on mun hommia. Kertaakaan ei ole aamulla vielä ottanut päähän mennä töihin vaan joka aamu on ollut kiva fiilis.

Pidettiin miehen kanssa muuten tässä viime sunnuntaina some-loma. Ei siis mitään naamakirjaa tai sellasia, mä en irkkiäkään käyttänyt. Sen verran kurkkasin että missä tilanteessa on kaverin kanssa meikkijutut mutta se oli vain kurkkaus. Olin aikas aikaansaava! Silloin sain nuo kestokassit ommeltua. Voisi koittaa ottaa ihan tavaksikin koska ainakin allekirjoittaneella tollaset vaan lähtee helposti normaalin rajoista yli. Ei se siis ongelma ole mutta kun vois sen ajan käyttää paremminkin.

Vaatekaappikirjan vaikutuksia huomaan edelleen! Mä olen oikeastaan lopettanut ylimääräisen shoppailun! Tässä kohtaa tarkennan tämän ylimääräisen kohdan. Tämä kattaa vaatteet ja sellaset. Lankaa olen hankkinut mutta nekin SUUREN harkinnan jälkeen ja ehdottoman laadukkaina. Kalenterin ostin mutta kaivelin MONTA viikkoa THE kalenteria netistä ja kaupoista ja kun sellasta hintalaatusuhteeltaan oikeaa ei löytyny ni ostin persoonallinenkalenteri.fi:stä sellaisen ja se jo mulle kotiutuikin. TästäKIN kuva lopussa :) Tarpeeseen ostin myös kolme toppia aluspaidoiksi ja nää löytui 2,9e hintaan NewYoarkerista. Saas nähä millaiset on laadultaan.
Eilenkin olin reilun tunnin yksin jumbossa ja kiertelin vaatekauppoja. Paljon ihanaa löysin mutta en löytänyt niille sitten sitä oikeaa tarvetta kuitenkaan niin enpä ostanut. Hitto että tuli hyvä mieli. Edelleen siis suosittelen hyvin suuresti tuota kirjaa ihan kaikille jotka tahtoo käyttää rahaa fiksummin. Mulla tuo on kuitenkin lähtenyt silleenki lapasesta että rajoitaa lähes kaiken turhan ostoa.

Sellasta oon miettiny et kiinnostaako teitä mun meikkausrutiinit? Siis sen kerran kun jaksan meikata niin että mitä käytän ja miten jne? Jenkeistä mulle on nyt tällä viikolla tulossa muutamia juttuja ja aattelin ne testata että tuleeko niistä mun lemppareita ja sitte voisin jonkunlaista kuvapostausta miettiä.
Silloin edellisen blogin aikoihin pidin kuvaa päiväsi -juttuja niin oisiko sellaiseen kiinnostusta?

Ompelin ystävälle ja hänen äidilleen kestokassit. Kaavotus ja kaikki ihan oman pään tuotosta.

Quicksiverkin on jotenkin jo edistynyt.

Sitä saa taas! Novitan sateenkaariväristä veikkaa siis. Voi olla että hamsteroin tuota liikaa. Ihan vain koska tuo on ainoa novitan lanka jonka markkinoilta poistuminen on aiheuttanut suuren harmistuksen.

Tein itelle sukat. Sillee ihan yhtäkkiä ja hups nopeasti. Jälleen malli on omasta päästä.

Madelinetoshia. Matkasivat lätäkön toiselta puolelta melkein kuukauden verran mulle kotiin. Mutta ne on IHANAT!!

Mun ensimmäinen Pluckyn lanka. Jumalaare miten ihana! Tän ostin kanssaneulojalta Ravelryn kautta.

Olikohan syksyä kun sovittiin ystävän kanssa vaihtareista. Neulon hänelle sukat ja mä saan mulle tehdyn käsikorun. Voin kertoa että jäätävän huono omatunto koska ne sukat ei o valmiit! Ja toi koru on ihan täydellisen ihana!

Extempore-lauantai ystävän kanssa. Pelailua! Oli ihan superkivaa! Nii ja Carcassonnen pelaajat tajuu ton kuvan tilanteen. Verenpaineet oli aika korkeella :D

Saatoin ostaa edukkaasti kolme Keri Smith:n kirjaa lisää. Noi on kaikki ihan hirveen innostuttavia kirjoja :D Melkein tekee mieli tehä kaikkia yhtaikkaa.

Ihana sunnuntai-ilta. Lapset nukkuu. Eläimetkin nukkuu. Telkkarista jotain kivaa. Pussillinen irtarei ja neulomus sylissä. (Onko musta tulossa vanha?)

Sitten jotain uutta. Päivän asu -kuva. En o ehkä varmaa ikinä sellasta ottanu mutta kun yllätin itteni yksi päivä laittamalla itselle yllättävät vaatteet päälle ja loppupäivästä piti ihan todeta että onpas täydelliset mulle. Paita hennesiltä, alustoppi onlyn tai vero modan, leggarit hennesin. Olo oli varsin kotoisa ja hyvä noissa. Niijoo ja kuvasta uupuu harmaat villasukat vielä.. Saas nähä tulisko näistä kuvista ehkä tapa?

Ne jotka mut on tunteneet tarpeeksi kauan tietää et just tähän hetkeen pääseminen on ollut varsin pitkä ja vaikea tie.

Loppiaisen jorinoita.

Olen inspiroitunut. Kahdesta asiasta jopa. Oikeastaan nää liittyy samaan aiheeseen mutta silti hieman eroavat. Kolmistaan blogissa oli tekstiä aiheesta muoti, vaatekaappi ja sen sisältö. Siellä kehuttiin kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi. Mä innostun TODELLA harvoin mistään mitä joku muu hehkuttaa ja/tai kehuu. Lähes joka kerta koen sen tuputtamisena ja sitte vaa ärsyttää. Fiksua eikö :D
No, tämä bloggaus nyt sellainen josta innostuin. Mähän en edes lue kirjoja ellei siihen liity Harry Potter. (Kyllä, olen 30v äiti..) Viimeksi kun ostin itelleni kirjan ni kaksi termiittiä tuhosi sen viikon päästä ostoksesta. Tästä viisastuneena ostin sen e-kirjana hintaan 19e. Ei siis paha hinta varsinkin kun kirja kulkee aina mukana ja siihen voi tehdä muistiinpanoja ilman että pelkää pilaavansa sivut.

Mun ongelmanihan on että vaatteita on paljon ja käytän vain muutamaa. En nyt laske tähän mukaan kausivaatteita koska niitäKIN on paljon ja niistäKIN käytän vain muutamaa. Ärsyttää valkata vaatteita sekaisesta kaapista joka on täynnä kaikkea jota en halua käyttää mutta ajattelen että sitten joskus...... Joskus, niinkun millon? Tähänkin saakka joskus = ei koskaan. Kirjassa on tosi paljon asiaa eettisyydestä ja vaatteiden alkuperästä, syistä ja seurauksista. Tunnustan että tässä kohtaa lukemiseni on ollut enemmän silmäilyä MUTTA olen kyllä onnistunut muutamia itseeni kolahtavia juttuja poimimaan korostusvärin alle. Viime yönä pääsin itse asiaan. Tekemään asian eteen jotain. Siinä koitetaan hahmottaa omaa tyyliä. Mikä sopii ja mikä miellyttää, tästä olen INNOISSANI! Odotan innolla et pääsen oikeesti tekemään tota. Tää päivä on ehkä jo käsitelty niin huomenna sitten duunien jälkeen voisin jo alkaa.. Aattelin tehdä tän kunnolla ja ihan laitta paperille ylös juttuja ja katella lehdistäkin kuvia.

Sitten se seuraava inspiroituminen. Linkkasin tuohon kirjaan postauksen erääseen fb-ryhmään ja yhdestä kommentista löysin linkin. Project 333. Kun siis meillä on mun mielestä aina sotkuista. Nurkat tursuilee ja aina on kevyt epäsiisteys vähintään. Mua rassaa se, isosti. Sitten kun luin tuota niin tuntui että lamppu syttyi. Keittön kohdalla aloittelin tota eilen, alleviivaan vielä että ALOITTELIN. Tähän kun kuuluu se ryönän loppusijoitus. VIHAAN fb:n kirppiksiä ja huutonettejä. En vaan tykkää, mutta kai se on pakko siltä osin ryhdistäytyä. Mulla kun on tossa nyt iittalan astioita aika paljon ylimääräisenä -.- Suosittelen hyvin lämpimästi vilkuilemaan edes tuota linkkiä ja miettimään että onnistuisko tollanen kapselointi :D

Ainiin, innostuin mä kolmannestakin asiasta, HUIVI!
Eikö olekin hieno! Kuvahan on siis ohjeen kuva koska oma tekele on vielä isosti vaiheessa. Tuon linkin takaa kuitenkin löytyy jotain.

Lankana harmaat on wollmeisea ja kontrastivärinä on Madelinetoshin pinkki. Siitä tulee niiiiin hieno. En muista koska oisin näin innostunut jostain ohjeesta. Toistaseksi Tosh on ollut ihan hirmu ihanaa neulottavaa. En normaalisti välitä tollaisista öööööööö, yksisäikeisistä(?) langoista, tämä on poikkeus ilmeisesti.
Ja niin, kyllä muistin uuden vuoden "panostukseni", päättelin toissailtana yhdet keskeneräiset sukat. Sain siis valmistakin ennen kuin aloitin uutta.

Hieman kyllä vaatii keskittymistä tuo raitaosuus kun siinä on joka kolmas raita hieman erilainen kuin muut. nyt kolmatta kaitaletta tehdessä on jo jotenkuten selkiintynyt eikä ihan niin orjallisesti tarvii ohjetta tuijottaa.

Huomenna onkin sitten kiva päivä. TYÖPÄIVÄ! Loppuu tää maleksiminen ja varmaan saa jotain aikaseksikin. Lomailu talvella ei selkeesti ole mun juttuni. Liioittelematta olen JOKA aamu herännyt aikaisintaan 11 ja silloinkin on ollut vahinko. Pääosin kahdentoista aikaan oon ekan kerran kattonu kelloa. Mun pääni ei ole luotu tälläiseen! Eli huominen duunipäivä on jo varsin odotettu ja ennakkoon kuulin että meillä on varmaan aika kova kiire kun ompelua harrastavat ja muut ovat käyttäneet loman netissä pyörimiseen ja tilanneet kauheasti kaikkea. Ja mä ootan tätä kaikkea innolla :D En kyllä ymmärrä mutta hyvä näin.

Koitanpa olla nyt ahkera tän 333:n suhteen ja vaikka kuvailen myös sitä mukaa kun saan asioita aikaseks, toivottavasti saan siis. 

Toka päivä.

Vuoden toka päivä. Alan jo totaalisesti kypsymään tähän arjen ja rutiinin puutteeseen. Tuntuu niiiiiiiin tasaiselta möhnältä tää oleminen. Viikko lomailua on ihan kiva mutta nyt kun sataa ja on koko sääkin ni tuntuu vaan ihan blaah..
Onneks alle viikko siihen että se oikea arki taas alkaa.

Oon syöny keskittymislääkettäkin (Ceetä) tosi huonosti ni sekin varmaan osaltaan vaikuttaa tähän blaah-tilaan. Tänään otin puolikkaan annoksen jotta sais ees jotain aikaseks. Onneks on noita puolikkaita purkillinen ni voi ottaa tälläsinä päivinä kun nukkuu pitkään. En tota normimäärää uskaltais ees ottaa ku tuntuu et oon johonki kolmeen saakka yöllä sillon hereillä.

Koitan nyt tänä vuonna panostaa käsitöiden tekemiseen sillee et teen yhtä työtä päivässä. Aiemmin se on mennyt siihen et mulla on kolme työtä samaan aikaan sylissä ja teen niitä kaikkia samaan aikaan, kauhean toimivaa, NOT. Ravelryn projektisivunkin päivitin ajantasalle ja mulla on 17 työtä kesken just nyt. Ihan liikaa!! Koitan siis tota määrää saada pienemmäksikin ja aloitan vasta sitten uutta kun saan valmistakin.

Miara on mulla ollut kesken ihan laittoman kauan. Eikä tosta oikeasti puutu edes paljoa -.- 

Lankaakin tuli. Madelinetoshia light merinona ja sitten the Uncommon Threadia Everyday Sporttina.
IHANAT värit!!

Harmi ja Riesakin osannu ottaa rennosti tolleen kasassa :D

Tänään kävin ystävän kanssa Iittalan outletissa Riksussa ja hain kaksi mukia. IHANAT! Tykästyin siis tuohon Taika-sarjan mukeihin koon takia ja hain nyt vielä desin suuremmat KoKo-sarjan mukit mintun värisenä.

Kuva iittalan sivuilta.

Tilavuuskin on huimat 0,5l.

Kyllä nyt kelpaa ryystää siis :D

Tänään tuleekin ystävä käymään jonka kanssa ollaan oravannahkakaupat sovittuna sukista ja korusta. Saan sovitettuakin pöllösukkia että teenkö viel yhen setin pöllöjä varteen vai aloitanko jo kantapään..

Torsdag.

Nonni. Taas tuli postia ":D"
Tällä kertaa Hennesin tilaus (hämmentävän nopeasti) ja ehkä järkytyin LAATIKON painoa. Aattelin että olin ostanu ihan hallitusti. Noh, ne kotelomekot tuli (kolmannesta en enää löytänyt kuvaa kun on ilmeisesti myyty loppuun mutta musta perus kotelomekko kuitenkin):

Ylemmässä on tuo keskellä oleva alue läpinäkyvää materiaalia joten hiukkasen arveluttaa et onko se mulle oikeen hyvä. Tuohan on siis sellainen että en tiiä voisinko käyttää ees liivejä ton alla tai jos vaisin ni millasia? Hitsin hyvin se istuu ja on just oikeen kokonen mutta silti mietin kyllä.

Se kolmas musta mekko oli tosi kiva ja samoin tuo alempi harmaa. Pääni kanssa sovin että max. kaksi saan pitää joten vaikeeta on. Pitää kysyä illemmal A:n mielipide. Noita kuitenkin pitäs se sentti kaventaa jotta ois istuvampi mutta se nyt ei ois iso homma. Koon vaihtaminen pienempään toki vois tulla kysymykseen mutta kattoo nyt. En kuitenka usko että 34 kokoinen ois sitte yläosasta hyvä kun nyt hartioiden kohdalta istui tosi hyvin. Olen myös vastaanottavainen lukijoiden vinkkeihin asian suhteen ;)

Tuli siinä paketissa muutakin kyllä. Leggareit, sukkahousut, huulipunia ja ... TATTADAAA .. pussilakanoita meille ja likoille + yks alusakana meille. Mä oon ihan totaalisen tykästyny Hennesin laatuun noissa petikamoissa. NEPPARIT pussilakanoiden alareunoissa ja yläkulmissa ne tarpeelliset reikäasiat joita esim Ikean pussilakanoissa ei oo ja joka kerta menetän sen asian kaa hermoni.
Joudun ehkä kohta jo vaihtaan noi koska ne on <3

Kaksi vasemman puoleista ostin tuplana eli ne on meille ja noi kaksi pienempää (molemmissa sydänkuosi mikäli kuvasta ei kunnolla näe) on likoille.

Kuopuksen päiväosastojaksokin on hoidettu pois alta. Eilen oli vika päivä ja ite jännäsin eniten sitä sosiaalityypin kanssa juttelua mutta se olikin varsin informatiivinen juttu. Tiedän nyt taas enempi oikeuksista ja muista. Tänään oli välipäivä kaikesta ja olin siis duunissa ja molemmat likat pk:ssa. Huomenna sit mennää miehen kanssa palaveeraamaan sairaalalle ja siel onki sitte iso liuta ihmisiä, hiukkasen jännittää. Huomaan et maha on heti vähä sekasin ku ees mietin sitä.

Tein tänään myös jotain uutta. Kävin adhd-tapaamisessa. Meitä siis oli "vain" kolme ja taidettii viime viikolla tuo sopia. Eli siis aika extempore suunniteltu ja se "vain" tarkoittaa tuossa sitä et kyllä meist varmaa lähti enempi ääntä ja asian määrä oli sama kun ois ollu joku viis "normaalia" ihmistä juttelemassa ekaa kertaa toisilleen :D Mitenniin paljon asiaa ;) Oli ihan hirmu kiva nähä samalla tavalla haastavia tyyppejä kun mä olen. Uskaltanen siis ehkä uudestaankin.

Mutta nyt. Vaatteet päälle ja menoksi.

Luottotarvikkeet ja eka päivä päiväosastolla.

Ajattelin kertoa sellaisesta asiasta kun luottotarvikkeet. Sellaiset jotka koen järkyttävän tarpeelliseksi meikeissä tai ylipäätänsä missään. Toistanpa edelleen että mä en todellakaan ole millään muotoa kokenut tai osaava tai tietävä mitenkään meikkien tai ihonhoidon suhteen. Mulla välillä varsin haastava iho kasvoissa (ressipisteitä ja kuivia kohtia ihan randomina), mä en todellakaan meikkaa joka päivä enkä tiedä mikä on oikea tapa toimia missäkin. Tää on vaan mun pienellä  kokemuksella varsin hyvä hinta-laatusuhde ja ainakin mulla toimivat.

Noin. Nyt kun on pakollinen jaaritus ohi niin voin päästä asiaan.

Aloitetaan tuolta alhaalta. 

Beautyblender. Hieman alle viikon kokemuksella voin kertoa että paras asia meikkauksessa. Mulle saattaa olla tulossa Pure versio pesuaineen kera.

Bio-Oil. Lotraan tota jokapaikkaan. Alunperin ostin leikkashaavoille ja sitte huomasin et kädet tuli varsin kivaksi ja pehmeäksi. Sitte huomasinkin jo käyttäväni tota koko kropalle, tatuointeihin, kasvoille.. Yleensä laitan tota suihkun jälkeen ja iltaisin ennen ku meen unelle. En kyllä joka ilta mutta sillon kun muistan.

Clean tuoksut. Skin versio. Toi on mulla käytössä 90% kerroista. ne 10% käytän sitten saman merkin Shower Fresh tai Rain versioita. Parhaita tuoksuja koskaan. Lisäpisteet roll-on putelista. kauheen näppärä :D
Body Shopin Hemp tuotteet. Tuo rutistettu tuubi on käsirasva joka on käytössä joka päivä. Mulla on se isompikin versio mutta koitan sen pitää himassa et mieskin ehkä vahingossa joskus ehtii sitä käyttää. Tuo pienempi on mulla aina käsilaukussa. Purkki taas on sellasta vaseliinimaista joka-paikan-rasvaa. Käytän tota iltaisin välillä käsiin ja joskus tatuointeihin. En o kauheen hyvä muistaan sellasta kun säännöllinen kuvien rasvaus ni koitan sitä sitten paikkailla noilla tosi kostetuttavilla versioilla.
Takana onkin sitten mun oma apteekkini. En liiku mihinkään ilman sitä. Siel on migreenilääkkeet ja adhd-lääkkeet. Toki siel on muutakin pahoinvointilääkkeesst nuhalääkkeeseen. Aina kun oon ton joskus himaan unohtanu ni joka kerta oon ollu kipeenä. Eli pelkästään ton mukana roudaaminen pitää pään terveenä.

Kuvan otin puhelimella joka on iPhone 5s. Sillä pääosin kuvaan ja sielt löytyy mun kaikki neuleohjeet ja muu elämä oikeastaan. Varsin mukava laite.

Luottovaatteita mulla on muutamia mutta koska aikaisemminkin mainitsin niin meillä ei ole kokovartalopeiliä niin en saa niistä kuvia. Vaatteista kun ei saa kunnon kuvia jos ne vaan roikkuu henkarilla.
Yks minkä pelkään käyttäväni puhki on Objectin mekko. Harmaa. Taskut. Just hyvä.
Neuletakit. Tällä hetkellä on käytössä ne kaks uusinta koska tuntuu että syksy-kevät välillä mä en voi poistua himasta ilman neuletakkia koska palelen.
Piecesin paksut legginsit. Ai että, ihan parhaat. Käytän niitä melkein yötä päivää koska meillä on kylmä. Niin ja mies tykkää että makkarissa on kylmä ja kun mä palelen ni oon kiukkunen ja kun herään aamulla ja eka tunne on palelu niin ei ala aamu hyvin :D Mä siis nukun legginsit jalassa.
Jostain syystä muuten en o pitkään aikaan pitäny farkkuja vaan oon menny noi legginsit + siihe päälle jotkut överileggarit + pidempi neule -combolla. En kyllä tajua että miks :D Pitäs varmaa alkaa panostaa tuohonki.
Fitflopin muklukit. PARHAAT talvikengät. En o kertaakaan palellu noilla ja kauhulla ootan sitä hetkeä kun nuo vaikka menis rikki. Mitä mä sitte teen?!

**

Tänään oli sitte kuopuksen eka päivä päiväosastolla neuron puolella. Puoli ysiks sinne ja himaan päästiin yhen jälkeen. Tohon välille mahtui haastattelua, toimintaterapeuttia, puheterapeuttia ja syömistä.
Hirmu hienosti osas I olla siellä ja toimia niinkuin pyydettiin. Vähän ite tota jännäsin kuitenkin.

Huomenna olis tiedossa puhetrapeuttia aamusta ja sitte neurologin kanssa jotain, sitä en tiiä osallistunko mäkin siihen vai meneekö I yksinään.
Ke sitten taas toimintareapeuttia ainakin ja sitte vielä jotain..
To lepuutetaan sairaalan osalta ja perjantaina mennäänki vaa minä ja mies sinne palaveriin. Aikaa siihen varattu useampi tunti.

Nonni. Nyt voisin suunnistaa vähä järkkäileen vaatteita kaappiin ja sen jälkeen N:n kanssa pipareiden leivontaa.

ADHD

Kuten jo kerroin niin oon psykalla käynyt jo jokusen aikaa, kolme vuotta.

Keväällä alettiin psykan kanssa puhumaan adhd-testeistä ja sellaisista. Sillä kuitenkin oli ajan kuluessa aika hyvä käsitys tullut musta ja muusta. Kesällä sitten testattiin ja elokuussa tuli diagnoosi. ADHD. Tarkemmin oikeastaan ADD koska hyperaktiivisuutta mulla ei ole.

Lääkityksenä mulla alkuun koitettiin Stratteraa joka ei toiminu ollenkaan. Sitten vuoroon tuli Concerta. Alkuun 18mg annoksella joka nostettiin tän hetkiseen 36mg annokseen. Se on mulle hyvä ja tosi toimiva.

Miten sitten lääkitys tekee eroa arkeen ennen lääkettä. Mä pystyn siivoomaan. Ennen lääkettä mun siivoaminen oli sitä että siivosin kaikkia huoneita yhtaikaa ja loppupeleissä en saanut mitään aikaiseks. Hima oli täys kaaos ja aina sai ahistua sekasotkusta. Nyt mä kykenen siivoomaan huoneen kerrallaan ja ylläpitämään sen siisteyttä. Haluan imuroida ja pestä lattiat.
Mä pystyn myös tekemään käsitöitä tehokkaammin. En poukkoile työstä toiseen. Teen max. kahta työtä samaan aikaan. Vaikka siis aikaisempi postaus keskeneräisistä töistä näyttikin muulta niin mä teen noista max kahta samaan aikaan. Teen myös keskeneräisiä valmiiksi. Voin neuloa juttuja jotka on enemmän pakollisia kuin se mitä oikeasti tahtoisin tehä.

Musta tuntuu että oon toimivampi ja kivampi ihminen lääkittynä. Oon loogisempi enkä jatkuvasti sinkoile joka suuntaan. Pidän välillä lääkkeen kanssa taukopäiviä niin kuin on suositeltukin ja sen kyllä huomaa. En saa niinä päivinä MITÄÄN aikaan. Ihan pikkasen ärsyttävää siis. Mutta mikäli on tulossa sellasia ettei o tarvekaan tehä mitään niin ne on hyviä tilanteita olla sitten lääkitsemätön.

Mielelläni kerron lisää täst aiheesta jos jotakuta se kiinnostaa. Se tuntuu musta ainakin olevan vaikea kertoa vain jotain koska mulle se on arkea ja arjesta on sinänsä vaikea vain kertoa. En kuitenkaa tiiä mitä on oll "normaali" vailla lääkkeitä :D

Lankaa ja wip juttuja.

Tänään olinkin taas ylitöissä vähän vahingossa. Oli kiirettä ja hyvä flow ni mikäs siinä tehdessä. Ostin vähän kankaitakin, vihreetä ja keltasta trikoota, ruskea-turkoosia valastrikoota ja heijastintarvikkeita. Himaan ku pääsin ni napsin "karkkikuvat" eli Wollmeisevarastoni kuvasin jotta saan ravelryä hieman ajantasalle. Selkeesti mulla on edelleen tarve järkkäilylle koska kun kotoa loppuu tekeminen ni sitte pitää alkaa ravelryn stashin kimppuun käydä :D

Tuollainen ois mun karkkikuvani. Sopivasti näkyy värien nimetkin ni ei tartte alkaa selostamaankaan ehkä niistä. Nuo on mun herkuimmat värini täl hetkellä. Rakastan Safrania ja tuota keskimmäistä Lavendelia. Ihan superkauniit!

Tällästä mulla on kesken nyt. En toki joka päivä tee kaikkia. Tällä hetkellä teen noita kahta ylimmäista tumppua. Eka on Cthulhut ja tokana Cold As Fuck-tumput. Pipo vaatis muutaman kerroksen enää, keskellä on Heaven and Space -huivi, sen vieressä lumiukkotumput, alavasurissa ehkä viltin alku, keskellä Owlie-sukat ja vikana Hupputakki. Little Minx sukat on kans kesken mutta en niitä heti löytänyt.. 

Ehkä jotenkin käy ilmi tää mun ADD näistä projektikuvista :DD Enipoo, saan mä valmistakin aina sillon tällön.

**

Eilen tulikin postattua useampaan kertaan. Takki meinaa siis olla aika tyhjä. Monta tsemppisydäntäkin sain :)

Joulusta sen verran että pitkästä aikaa ootan kovasti. Aikasemmat kaikki joulut on mennyt siis kaavalla koko perheen kanssa jonnekin ja sitten illalla kotiin. TAI, meille on tullut molempien vanhemmat. Nyt on eka joulu kun me ollaan perheen kesken kotona, syitä siihen on muutama mutta silti, OLEN INNOISSANI!! Ihan vaan me. Joulupäivänä sitte saa juosta sinne ja tänne sukuloimassa mutta että aatto ollaan keskenämme. TYKKÄÄN. Saan opetella ite tekeen jouluruokia (kyllä, olen jopa tästä innoissani), saa olla rauhassa kotona ilman että tarttee miettiä aikataulua.. Meidän jouluun kuuluu kuitenkin että pukeudutaan nätisti vaikka oltaiskin vaan keskenämme, laitetaan pöytä nätiksi ja syödään ja syödään ja syödään, niinjoo suklaata pitää olla kans himuiset määrät :D Oon joka jouluksi hankkinut tai likat on saaneet tuliaisiksi juhlamekot. Eli ollaan ihan oikeasti sittten hienona. Toki olen kutsunut molempien vanhemmat meille jos tahtovat tulla käymään mutta me aateltiin ottaa rennosti. Joulupuuronkin teen aamusta, toivottavasti broidi tulis ainakin puurolle :)
Joulupukki* ei varmaankaan tule sisälle asti vaan jättää lahjat sopivasti ovelle ja kiirehtii seuraavaan osoitteeseen. Toivon että lapset ei sais tuhottomasti paketteja niin että kärsivät taas inflaation, mieluummin siis muutama toivotuin ja isompi ja sitten jos kokee vielä tarvetta hankinnoille niin tulisi niinkin kätevänä asiana kun lahjakorttina. Nähtäväksi siis jää.

*Niin. Joulupukki. Itse muistan sen vain ahdistavana asiana. Yhteislaulua, yök. Pakko vastailla kysymyksiin kaikkien odottaessa, yök. Esittämistä ja teennäistä oloa (näin sen itse koin siis), yök. Pakollinen paha joulussa. Tämän takia tehdään nyt tämä joulu erilailla pukin suhteen. Itse muistan ne joulut parhaimpina kun ei sitä pukkia tullutkaan kun se ei ehtinyt.. Itestä tuntuu et se on aikuisille (isovanhemmat yms.) tärkeämpää kuin niille lapsille. Mun mielestä esikoinen ainakin tulee tässä asiassa muhun ja ahdistuu tollasesta.

**

Oon huomannu muista blogeista että siellä kovasti kysellään aiheita postauksiin. Teenpä nyt siis itsekin näin. Mulla toki on mielessä muutamat ihan aiheet mistä tahon kertoa mutta onko teillä mitään mistä tahtoisitte kuulla? Kommentteihin voi sellaiset laittaa ja mikäli ei halua sitä julkisesti sanoa niin laittaa kommentin perään että älä julkaise tätä. Silloin se jää vaan mun nähtäväksi jos en sitä julkiseksi hyväksy :)

Sunnuntai vailla suunnitelmaa

Tehtiin miehen kanssa lauantaina se mitä on jo kauan suunniteltu ja tarpeetkin hankittu monta viikkoa sitte. Ai mikä, no se paperinaruvalaisin tietty. Meillä on ollu tossa rappukäytävässä varsin sisustuksellinen ja "vintage" valaisin. Sellainen plafondi joka on kertaalleen hajotettu ja roikkui epämääräisen näköisestikin. Tästä en tajunnut kuvaa taltioida koska oisitte kuitenkin olleet vaan kateellisia. ENIPOO, nyt se tehtiin siis. Paperinaruvalaisin. Tarvikkeina paperinarua, puuliimaa, vettä, ämpäri, ilmapallo, elmukelmua ja kumihanskat. Palloon ilmaa, elmukelmua päälle, liima ja vesi sekaisin, paperinarua pieninä kerinä vettymään ja eikun sit vaa pyörittelemään pallon ympäri. Varsin sotkuista puuhaa voin kertoa eli suosittelen suojaamaan about kaiken.

Tässä pallo on ollut jo kuivumassa vuorokauden ja alettiin miehen kanssa rakentamaan sitä valaisimeksi. Pallo hienosti puhkaistui tuonne sisälle ja piti vähän miettii mikä on fiksuin tapa poistaa kelmu. Tehtiin sellanen vajaa 10cm halkaisijaltaan reikä tonne yläpuolelle (minne näppäränä mutsina laitoin kaikki narun päät solmuun jotta itse valaisimeen ei jäis sellaisia solmumyttyjä) ja reijän reunat teippasin maalarinteipillä. Kelmu lähtikin tosi näppärästi irti paperinarusta ja muutenkin tuntui varsin jämäkälle.

Tässä kuvassa on reunat teipattuna ja kelmu+pallo poistettu sisältä. Se reikä on sellanen et mun molemmat kädet mahtuu sisään et saa sen lampun sitten sinne kiinni. Vanhasta leikkuualustasta leikattiin lampun kannalle sellainen tukijuttu jotta pallon ja lampun saa kiinni.

Tadaa! Valmis. Just sellanen mitä toivoinkin ja noi varjot on eniten kivat. Aloin jo pohtimaan seuraavaa ja et mihinkäähän sellaisen tekis ja laittas kiinni :D Loppuu kattotila :D

**

Eilen sain VIIMEIN valmiiks sen pussukan duuniin. Enhän mä oo kun kaks jo koittanu tehdä huonoin tuloksin.

Lukkokehys pienillä kiinnitysrenkailla, helmiä nauhaksi ja Novitan hankolangasta kaksi isoäidinneliötä. Alemmassa kuvassa näkyy jotenkin vähän miten ne neliötkin on siinä. Mietin että tartteisko toi vuoren mutta nääh. Ihan hyvin toimii tollasenakin. Just täydellisen kokoinenkin.

Näytin miehelle tässä joku tovi sitten että miten hienon tumppuohjeen löysin Ravelrystä. VIRHE! Jouduin aloittamaan elämäni ensimmäisen asiakastyön. Mähän en oo sellasia tehny enkä aatellu alkaa tekemäänkään. Enkä tiiä onko toi ees asiakastyö silleen. En vaa ole ikinä tehny mitään koskaan mitä joku ois pyytäny vaan lähinnä sillee et no tein tän sulle ja tahdotko.

Todella toivon että noi blokatessa tasoittuu koska työnjälki on tällä hetkellä varsin kuraa. Hieman on havaittavissa epäuskoa ja hämmennystä mutta kaikki tuntuu sanovan että se tasoittuu niin luotetaanpa siihen.

Hain perjantaina lankaa paikallisesta kaupasta et tekisin tollaset itellni mutta ei ollu kivoja värejä ohuissa langoissa -.- Ostin sitte nasa-lankaa ja alotinkin jo mutta isothan niistä tulee. Purkuun menee ja koitan jotain toista tumppumallia sitten niihin.

Tänää pitäs viellä lasten päiväkotireput saada pakattua ja itellekin voisin koittaa kattoa jotain vaatetta valmiiks huomiseksil. Luvassa ois duunipäivän lisäks Ikeaa ystävän kanssa ja tapaan siellä kanssabloggaajan/neulojan/irkkaajan. Pitäs varmaa koittaa jotain ostoslistan tapaista tehdä jotta ei lähe sitte rukkasesta. Lahjapaperia, valokuvakehyksiä tohon valokuvaseinälle, minigrippei tarttee aina, mahdollisesti juomalaseja.. No, ehtiihän noita viel kattoa :D

En eilen muistanut aloittaa sitä melatoniinia niin alotan sen tänää. Jos vaikka pääsis huomenna kasin aikaa jo töihinkin :D

Tytöitten ilta

Eilen oli tyttöjen ilta ystävällä. Nyyttärimeinigillä. Mä leipasin suklaakeksejä ja muut toi pääosin suolaista. Kyllä muuten sitten oli sitä ruokaa :D
Oli kyllä varsin kiva ilta. Ei baaria eikä orveltämistä. Naurua ja tytöitten juttuja. Joista sitten tuli mieleen tämä:

Tää on jotenkin nykyään mun ajatusmaailmani mun omista ihmisistä. Niille mä kerron kaikista kipeimmät asiat. Niitä kyllä tuntuu mun kohdalla olevan hieman liikaakin. Yksikin päivä aamusta tapahtui asia joka pisti mut pienkiks palasiks. Soitin pajan jälkeen ystävälle että voinko tulla sinne kun en taho olla yksin. Siellä sitten purin kaiken ulos ja vollotin.

Välillä ystävät myös kysyvät ne oikeat väärät kysymykset. Oikeat mulle, väärät vollotukselle. Sellaset jotka osuvat ja uppoavat mutta eivät satuta vaan auttavat ymmärtämään.
Toivon siis että kaikilla olisi tuollainen ystävä(tai ystäviä) joille voi ojentaa ne terät ja kartan kipeisiin kohtiin ja silti ne ihmiset ei niitä käytä.

**

Eilen kävin myös psykalla ja kerroin mun ahkeroinnistani ja siitä miten on ihan hirveen kivaa saada jotain aikaseksi kotona ja töissä. Se olo mitä saan siitä että mä pystyn tähän on ihan hurjan hieno, Joka päivälle monta onnistumisen fiilistä. Psykalle mainitsin muuten siit ku en saa iltasin ajoissa unta ja se taas sitte sekoittaa mun aamuni ja sitä kautta I:n aamut jolle on myös rutiinit tärkeitä. Se suositteli ottaa melatoniinin iltaisin kokeiluun jos sais unirytmiä käännettyä aikaisemmaksi. Tänäänkin onkin eka ilta kun sitä sitten koitan.

Kohta pitäski lähteä ystävän kanssa johonkin. Postiin nyt ainakin ja sitten viel jotain. Tekisi ehkä jotain Waynesin sumppia mieli ainakin.

Alku aina hankalaa..

.. niin. Oon pyöritelly jo jonkun aikaa ajatusta blogista. Sellainenhan mulla oli kun lapset olivat pienempiä. En oikein muista milloin lopetin ja että miksi. Kovasti on kaikkea tapahtunut sen jälkeen ja olis kiva jos niistä joku muisto jonnekin jäisi.

Miksi sitten taas takaisin blogimaailmaan. Mulla on aika tuore diagnoosi alla ja muutenkin tuntuu että arki on niin erilaista siihen muutaman vuoden takaiseen että asiaakin voisi olla. Tietty olis varsin hienoa jos joku kokis meidän arjesta lukemisen edes vertaistuen kaltaiseksi :D

Mitäs se meidän arki siis on. Mulla on se tuore diagnoosi siis, ADHD, tarkennettuna vielä ADD. En siis omaa tuota hyperaktiivisuutta. Perheeseen kuuluu kaksi lasta joista toisella on tutkimukset käynnissä lasten neuron puolella. Itsellä on epäilys adhd:sta ja varmaan vielä jostain muustakin. Nähtäväksi jää. Toki mulla on puolisokin, ihana ja rakas ja oma tukipilari. Ja ne eläimet, kaksi kissaa ja yksi koira.

Käsityöt on isossa osassa mun arkeani ja oon tällä hetkellä eräässä tukkukaupassa töissä. Asustellaan rintamamiestalossa jota säännöllisen epäsäännöllisesti rempataan.

Se arki sitten. Se on omasta mielestä varsin puuhakasta ja äänekästä. Rauhallisia hetkiä on yleensä klo 20-21 kun lapset on unella ja miehen kanssa aikaa kahdestaan.

**

Toivoisin et saisin tän bloggaamisen taas uudestaan yhtä hyvin käyntiin kun silloin aikaisemmin. Voisinkin tähän sen linkatakin *klik*
Arvon vielä että jaanko tätä vaikka fb:ssä tai muualla. Enikeis. Nähtäväksi jää :)