Mihin tää aika häviää?

No hyvää päivää! Onpahan ollut pitkä aika viime postauksesta. Tuntuu melko vaikeelta ees muistella mitä kaikkea tähän välille mahtuu. Ei sillä etteikö mitään olis tapahtunut, päinvastoin, paljon on tapahtunut. Ongelmia tuottaakin eniten se että muistais mitä kaikkea ja missä järjestyksessä.

Tästä on siis tulossa varmaankin aika pitkä postaus jos oikeen innostun avaamaan elämääni. Pitkään oon kyllä makustellut että pitäs kirjoittaa pitkästä aikaa ja elvyttää tätäkin hieman henkiin. Kirjoittaminen on kuitenkin mulle sellane tärkee juttu vaikka en sitä oo aina halunnu myöntääkään. Saan silleen jäsenneltynä asioita pihalle tosi hyvin.

Mitenkähän tän kaiken jäsentelis.. jos käsittelis vaikka ensin puuhastelujutut ja harrastukset ja siit tipahais pikkasen syvemmälle eli mun asusteluuni tällä hetkellä. Siitä päästäis aasinsillalla erityislapsen tilanteeseen ja sitä kautta mun omaan tilanteeseen tällä hetkellä. 

Kevyellä aloitetaan eli harrastuksilla. En oo tainnu juurikaan saada mitään valmista. Koska nyt on kevät ni tietysti virkkaan vaan. Aloitin Sophien tekemisen ja se onkin jo aika hyvässä vaiheessa. Pikkasen meinaan takuta vaan eteneminen koska alkaa langat loppumaan ja valuuttaa niiden hankintoihin ei oikeen ole. Mut saanpahan hissuksiin puuhastella jotain kuitenkin ja nollata aivoja. Multa kyseltiin tossa tovi sitten et meinaanko vielä tubeen saada aikaiseksi videoita. Tuli äärimmäisen hyvä mieli että joku on miettinyt että olis kiva niitä katsoa :) Mähän piilotin sieltä kaikki videoni tossa alkuvuodesta koska ne tuntui jotenkin todella ei-multa. Niissä mulla kuitenkin on elämä/perhe kasassa ja nyt tää on kaikkea muuta. En tarkoita etteikö olis nyt elämä kasassa mutta kun se on todella erilaista vertattuna siihen mitä oli. Tulee myös mieleen kysymys että mitä mä tubeen lataisin, mitä haluisin kertoa ja mitä en todellakaan tahtois kertoa. Tähän ois muuten kiva saada vähän lukijoiden/katsojienkin mielipiteitä ;)

Mähän eron jälkeen muutin kolmioon. Ehkä joku vajaa pari kilsaa siitä missä exän kans asuttiin. Jo sinne muuttaessa mulla oli tiedossa että oisin saamassa neliön esikoisen koulun vierestä mutta silloin ei ollut tietoa että koska siihen muutto onnistuis. Tammikuussa se sitte onnistui. Vasta rempattu neliö.  Kylppäri, vessa ja keittiö kokonaan uusitut, muualta kaikki pinnat tehtynä. Valoisa ja neutraaleilla sävyillä rempattu koti. TÄYDELLINEN mulle. Kotinahan tää on ihan totaalisen kesken edelleen vaikka puolisen vuotta tässä on jo asusteltu. En tahdo tänne mitään vähän-sinne-päin tavaraa vaan että ne on oikeasti kivoja ja oikeita tänne. Oon mieluummin ilman jotain huonekalua kun otan välimalleja siihen siks aikaa. Tässä kohtaa kerron että otetaan vinkkejä vastaan kuinka elää mahdollisimman pihsti ja säästeliäästi... Jouduin duunissa alkaa tekemään osa-aikaisena töitä ja lompakon kannalta se tarkoittaa melko isoa keventymistä.
(Laitan tähän option kuville mutta se vaatii että lisäilen ne läppärillä joten ilmoitan vain että tulossa on)

Niin. Sitten ysi isoin ja ehkä vaikeimmistakin asioista. Erityinen sai diagnoosin loppuvuodesta. 

Erityiselle tehtiin loppuvuodesta aika laajat verikokeet ja sit magneettikuvat otettiin. Jokunen aika noiden tekemisestä tuli kirje missä oli aika lastenneurolle. En tossa vaiheessa vielä onneks tajunnu että miks tuli aika. Se ymmärryks onneksi tuli vasta päivää ennen tota aikaa, on löytynyt jotain. Tuskin saatais uutta aikaa suht lyhyellä varotuksella jos ei ois jotain isompaa kerrottavana. Se varmastikin olis voitu hoitaa puhelimitse. Edellisenä iltana se iski sitte. Voi paska, nyt on varmaankin syy löytynyt kaikelle. Odotustilassa jännitti ja ahisti ja pelotti samaan aikaan. 

Mentiin exän kanssa sisälle ja lääkäri oli hieman innoissaankin kun kertoi että verikokeissa on löydetty syy erityisen juttuihin. Veikkaan että lääkärin innokkuus johtui siitäkin että saadaan asioille selitys ja syy ja kun se itse oli sitä epäillyt ja verikokeet oli sitte näyttäneet sen oikeaksi.

"Teidän lapsenne verikokeista on löytynyt nyt selitys tälle kaikelle. Lapsellanne on Fragile X -syndrooma ja sehän tarkoittaa kehitysvammaa"

Tuossa kohtaa tuntui että mun sydän hajos ihan palasiks. Tuntuu kamalalle että joku sanoo että sun lapsella on kehitysvamma. Tuota ennen meidän "diagnoosi" kuitenkin oli monialaiset kehityshäiriöt ja niiden alle kun kuuluu kauhean paljon kaikkea ja siellä seassa on "helpompiakin" asioita niiden vaikeiden kanssa. Just sillä hetkellä tuntui maailmanlopulta vaikka tiesin että sitähän se ei ole. Se oli vaan ensimmäinen asia miltä tuntui. 

En menny töihin sinä päivänä. Päätin ottaa sen ajan itelleni ja märehdin sen kokonaan ja joka suunnasta. Ihan vaan että saan ite käsiteltyä asian omassa päässäni jotta se ei tunnu niin maailmanlopulta. Maailman loppuhan se ei ollut missään vaiheessa, koin vaan tarvetta et pidän sen yhden päivän itelläni ja saan surra. En mä oikeastaan tienny ees mitä suren. Itkin vaan koko päivän.

Yhden päivän se otti ja sen jälkee leuka ylös ja kohti uutta. Tuo dg ei kuitenkaan erityistä mihinkään muuta, helpottaa vaan jeesin ja muun etsintää. Voisin jossain vaiheessa hieman avata tuota diagnoosia vielä lisää kunhan löydän inspiksen siihen :)

Edellisessä postauksessa saatoin mainita jostain parisuhteesta. Tähän en muuta siihen sano kun että opinpahan että mitä arvostan ihmisessä ja mitä asioita en pysty sietämään. Siinä oli todella monta asiaa todella vinksallaan ja aloin välillä epäileen jo omaa järkeänikin että oonko mä todella huono puhumaan tai kertomaan asioita. Onneksi tuo asia on nyt oikealla tolalla ja tiedän itse noihin vastaukset. Välillä se vaatii vaan vähän kivisemmän tien oppia asioita itestään.
Tuon jälkeen on tapahtunut aika paljon. Tai en tiedä paljon, mulle isoja juttuja ja hassulla tahdilla. Päätin ton "tapauksen" jälkeen että sitten kun seuraavan kerran meinaan uudestaan yrittää onnellisuutta niin sen pitää olla jalat-alta-ja-järki-päästä tilanne.
Suuremmin en uskalla kertoa kun ettäensi viikolla odotettavissa päämäärätöntä menoa johonkin sellaisessa seurassa joka pistää tiivisteet suupielissä epäkuntoon ja polvetkin veteläksi. Tekis mieleni pulauttaa kaikkihetinyt pihalle mutta en uskalla. Eikös se joku sananlasku meekin niin et kel onni on niin sen kätkeköön tms. Tää on sitä. Piilottelen ja ihan vähän tarkoituksella :) Mut mä oon nyt aika tosi onnellinen.
Oon oppinut miltä tuntuu ikävöidä.
Oon oppinut rauhallisuutta mut samalla hetkessä elämistä ja siitä nauttimista.
Oon oppinut miten voi olla helppoa vaan oleminen ja ihan pientenkin asioiden huomaaminen voi tehdä hyvän mielen.

Sunnuntai.

Viikon takaisesta reissusta selvitty hengissä. Välillä vähän epäilin sitäkin mutta selvisin. Oltiin siis Bug In Finn tapahtumassa. Leirintäalue täys volkkareita ja niiden kanssa harrastelijoita. Meidän köörissä oli mun ja miehen lisäks kaveripariskunta ja kolmantena kaveri joka tuli paikalle meidän toisella autolla.
Kohtasin siellä ihan uusia haasteitakin. Nimittäin Concertan laskut. Koskaan aikasemmin en o niitä huomannu mutta nyt ne oli aika selkeet. Tai laskuiks mä niitä epäilen. Johtui varmaan siit ku ei oltu kotona ja ja siinä normaalissa arjessa et ne oli niin huomattavat. Perjantaina siis kun oltiin päästy perille (perjantai on mun 36mg annospäivä) ni siinä joskus kasin jälkeen alkoi ahistaa. Se jatkui koko illan ja oli vielä maustettuna ulkopuolisuus-fiiliksellä. Ensinnäkin oli TODELLA vaikea osallistua leirin kasaamiseen ja tehä sen suhteen yhtään mitään. Onneks mies vähän tajus sanoa mulle et tee toi ja tee tää. Sit ku leiri oli kasassa ni en osannu osallistuu oikeen mihinkään. Tuntui vaan niin ulkopuoliselta. Pakenin sitte omaa päätäni meidän mökkiin sisälle ja menin aika ajoissa nukkumaan. Ulkopuoliselle toi mun oloilu näytti silt et oon tosi flegmaattinen ja mua ei kiinnosta kun oikeasti se oli ihan muuta. Lauantaina sit kun osasin tuohon kaikkeen varautua ni ei ollu pään kannalta niin haastavaa olla siellä. Miehen kanssa kyllä todettiin et tollane leirielo ei oo meijän juttu ollenkaan. Onneks oltiin molemmat sitä mieltä eikä niin että vaan toinen :DD

Migreenit on taas nostaneet päätä. Kaks viikkoa on nyt menty melkeen päivittäin lääkittynä. Menkkoja epäilen syyks mut ei se yleensä mitää kahen viikon putkea ole tehny, viikon korkeintaan. Ärsyttää joka päivä lääkitä ...

Mulla on muuten todella näppärä mies! Se teki meille ruokapöydän ihan itte! Yhessä pähkäiltiin että millanen ja sitte ei ees kauaa mennyt ja meil on nyt uusi pöytä. NELIÖN mallinen vielä! Mitat on 150cm x 150cm eli kokoakin löytyy. Oon about aina halunnut neliön muotoista pöytää ja nyt mulla sellanen on. Ai vitsit että oon iloinen.
Puutavara tuohon oli ihan ilmaista kun A teki sellasen pienen löydön. Rahaa meni vaan tohon pinnan käsittelyyn oikeastaan. En ala selostaan et mitä ja mihin koska en muista. Oon noita tuolejakin saanut maalattua vaikka kuvassa näkyy vaan yksi maalattu. Turkoosi, violetti ja vihreä on nyt tehtynä. Keltainen purkki oottelee sutimista ja sit pitäs kehitellä jostain oikean sävyinen pinkki. Tuntuu olevan tosi vaikea sävy löytää. Otan jossain vaiheessa paremmat kuvat kun tuolitkin on maalissa :)

Olin viime viikon palkallisella lomalla. En muista koska mulla ois viimeks sellanen ees ollu. Tuntui aika kivalta olla vaan. Ei tehty ees mitään suuremmin. Jo loman alussa päätin etten vaivaa pientä päätäni millään työjutuilla (mulla on taipumusta sellaiseen siis) ja aika hyvin siinä onnistuinkin. Lomalta paluussa oli ainut miinus että en ollu sillä puolella töissä missä normaalisti. Mun normi paikka olla on vastaanotto ja siinä viihdyn niin hyvin. Nyt olin vilä iltavuorossakin ni tunti vielä haastavammalta. Toki noissa on se hyvä puoli sit et osaan arvostaa sitä puolta missä normisti oon :)

Mulla on edelleen joku tahma käsitöissä. Ei onneks ihan niin paha kun oli tossa hetki sitten mutta ei se nyt ihan normaali flow ole vieläkään. Tajusin tuossa et mun pitäs alkaa jtn joululahjojakin jo tekemään.... Etten TAAS olis vikana kuukautena tahkoamassa kaikkea samaan aikaan.

Lääkkeetön/lääkkeellä.

Ajattelin vähän valottaa tän ADDin maailmaa lääkittynä ja "luomuna". Monethan sanovat meitä "haastavia" huumeiden käyttäjiksi tuon pelottavan/kamalan Concertan vuoksi. Onhan se amfetamiinijohdannainen (joka muuten on sitten eri asia kun se amfetamiini). Kolmiolääke kyllä. Katukaupassakin kuulemma arvokas, mitä en tajua. Multa on koitettu tuota ostaakin ja syyksi selvisi että haluaa koittaa auttaako opiskelussa, tätäkään en ymmärrä.
Tuo lääke ei tee "terveelle ja normaalille" yhtään mitään. Tälläselle ADDille taas se on varsin suuri apu ihan normaalissa arjessa.

Eilen oli jotenkin käsinkosketeltavan selvää miten mun arkeni eroaa lääkittynä ja luomuna. Unohdin aamusta ottaa normin viikonloppuannokseni joka on 18mg. Arkena otan 36mg ja tää yhdistelmä toimii mulla tosi hyvin. Mikäli käy noin että unohdan ottaa niin en mä ala enää päivällä sitte ottamaan koska se sit vaikuttaa nukahtamiseen jne.

Jos mä en lääkitse niin en saa MITÄÄN aikaan. Oon megaväsynyt ja jotenkin hiljaisempi. Pään sisällä on sellane hullunmylly mistä en oikeastaan saa otetta mitenkään joka taas tekee sen että oon vaisumpi. Oon paljon väsyneempi ja voisin jo kahden aikaan mennä päiväunille. Eilen meninkin joskus ehkä neljän aikaan päikkäreille ja heräsin kuuden jälkeen. En saanut päivän aikana MITÄÄN tehtyä ja vaan olin. Toki sekin on välillä ihan ok mutta pidemmällä juoksulla se on vaa ahistavaa.

Tänään sitte otin aamusta ton 18mg ja huomasin pitkästä aikaa itekin eron. Saatiin porukoilta roudattua meille yks kaappi joka tulee yläeteiseen. N:n kanssa kävin kauppailemassa ja sain vähä omassa päässä hahmotettua lisää tota lasten huonettakin. Nyt aattelin hetken istuksia (ja bloggaillakin) ennen ku alan yläkerrassa rehaamaan ja teen kaapille tilan. Mun on jo jonkun aikaa tehny mieli organisoida yläkertaa muutenkin ni voisin koittaa jos saisin jtn aikaseksi, imuroidakin voisin.

Concerta on siis pelastanut mun arkeni. Pystyn toimimaan kotona loogisesti ja saan asioita aikaan. Töissä pystyn tekemään niinkuin työnantaja tahtoo ja samalla vähän extraakin. 

Mistä on lauantai tehty?

Tuntuu että ajatuksenvirta on hyvin vauhdikasta niin ajattelinpa kertoa teille tässä postauksessa mun lauantaistani. Se tulis sisältämään käsitöitä, HMV-pohdintaa ostoksia, mitä tartteis hankkia, kotihaasteita tavaramäärän ja sijoitelun suhteen.. viimeaikojen suosikkeja

Aamu alkoi hitaasti. Nukuin jopa pitkään, ajallisesti tää tarkoittaa jotain puoli12 aikaan nousin sängystä. Nyt kun oon takas työelämässä niin viikonloput on ihan parhautta. Aikaisemmin ne on olleet vaan päiviä muiden seassa. A oli hakemassa meille viidettä uutta autoa ja kun sieltä reissulta kotiutui niin lähettii porukoilta hakemaan meille kaappi yläeteiseen. Vahingossa mainitsin mutsille et broidilla on kiva kaappi telkkarinsa alla johon mutsi sanoi että niitä on vielä yksi ja me saatais se. Mehän sitten haettiin se sitten (just muistin että se kaappi on muuten vielä autossa) ja voisin ottaa siitä kuvaa tässä joku pvä. Tuohon sivupalkin instakohtaan se kuva jokatapauksessa ilmestyy aikasemmin kun ihan tänne tekstin kera ;)

Kaapinhakureissusta kun päästiin himaosoitteeseen ni lähin N:n kanssa kaupoille ja sielt tarttui mukaan vähän pientä kivaa. Alusvaatetta mulle Cubukselta(mä saan sieltä itelle edukkaasti liivejä!!), Emotionista hajuvesi josta oon intoillut jo kauan niin viimeinkin sen sain itelleni, Isadoran kaksi kynsilakkaa, Maybellinen Babylips Electro sarjan huulirasvoja, Tigerista mandala-värityskija ja tussit, Clasulta N:lle kirjoituspöydän laatikkoon kaks koria mihin saa kynät siististi..

Siin ois jonkunlaista kuvaakin noista.

Sophie-vilttiäkin oon saanu aika hyvin edistymään. Se on kyllä NIIN kiva virkattava vaikka on se työläskin. Kävin paikallisesta lankakaupastakin hamsteroimassa lisää lankaa tohon. Siitä kiva virkattava muuten et aika huoletta sekottelen todella erilaisia puuvillalankoja. Koitan vaan kattoa et gramma/metrimäärät täsmäis keskenään ettei tulis liian isoja heittoja lankan paksuudessa. Tällä hetkellä menossa jo part 9 ja huomenna taidetaan julkaista ohjeesta part 17 eli onhan tässä viel paljon tekemistäkin.

Kuvasta muuten löytyy mun uus lempparini, Flapjack. Ihan jäätävän hyvää! Punnitse&Säästä myy noita ja hintakin on vaan 1,10€. Tänään viimeks kävin hamsteroimassa noita mulle ja miehelle :D

Tässä vähän suuntaa antava kuva että minkä kokoinen ois. Kuva on otettu part 7 valmistumisen jälkeen.

Oon koittanu tänää vähä siivoilla kun huomenna tulee rakas R tänne ja aateltii lähteä vähän kupla-ajelulle :P Niin ja toki mennää syömäänkin. Eihän me voida nähdä jos ei syödä. Nii ja siis siivota piti ihan että on sitte ees joku paikka missä istua. Täs siivoilun lomassa oon taas vetäny kierroksia tän ryönän määrän kanssa. Meillä on aivan liikaa tavaraa ja aivan liian vähän tilaa. Mun tekis mieleni vaan hankkia joku roskalava mihin roudais sitte about 20% kaikesta mitä täällä on. Haluaisin noi molemmat alkovit tyhjäks mitkä on tällä hetkellä "varastona".. Toki mä tahtoisin myös kaataa vähä seinää ja rappujakin uusia mutta se ois ehkä liioittelua :D Oon koittanu toria selailla josko siellä ois jotain hienoja vanhoja huonekaluja mihin purkais tätä tekemisen intoa. Niinkun vaikka jotain vanhoja tuoleja mitä vois hioo ja maalata.. Vinkkejä otetaan vastaan mikäli löytyy joltain ylimääräisenä sellaisia tuoleja mitä voisin kunnostaa ;) Muitakin vanhoja huonekaluja saa vinkkailla.

Nyt voisin jatkaa Sophien tekemistä ja kattois hömppää vaikka areenasta tai tubesta :)

Spessuilua.

Niin. Jospa vaihteeksi vaikka kirjottais ihan blogin nimen mukaisestikin.. Olin tässä erityiseni kanssa eräässä pikaruokaravintolassa ja seurueessa oli kaksi muutakin. Nämä kaksi kuuluvat siihen "kastiin" että eivät ymmärrä. Heidän ajatusmaailma on jotenkin että me halutaan leimata meidän lapsi loppuiäksi erilaiseksi ja että kuopuksen kasvatuksessa on mennyt joku pieleen ja kun me kohdellaan meidän lapsia niin erilailla ja sallitaan toiselle jotain mitä kielletään toiselta. Jotenkin siellä vaan niin hyvin kävi ilmi (ainakin mulle jälleen kerran) että miten tuo rakas kuopukseni onkaan erilainen kun muut. Oikeastaan jo alkumatkasta tuli olo että lapsi syliin ja kävellään kotiin. Huomasin miten mun vauvani oli ahdistunut. Teki pahaa.

Mitä siis tapahtui..

Alkureissusta nämä kaksi muuta sanailivat keskenään vähän kovempaan ääneen ja känisivät keskenään, oltiin siis autossa, minä ja kuopus takapenkillä. Mulle tämä on tuttua ja normaalia. Lapselle ei. Lapsi painoi kädet silmille ja alkoi hengittää erilailla. Kurkki välillä sormien läpi ja taas meni takaisin siihen omaan tilaansa. Laitoin käden siihen eteen niinkun suojaksi ja pidin toisesta jalasta kiinni ja vähän silittelin. Lapsi otti kiinni kädestä halausotteella ja puristi. Kurkki käden takaa välillä ja meni takaisin "piiloon".
Tässä vaiheessa tarkennan että kyseessä ei ollut riitelyä vaan sellaista vähän kovaäänisempää väittelyä. Sitten kun toisella on vähän huonompi kuulo niin volyymitkin nousee..
Jossain vaiheessa matkaa lapsi alkoi rauhottua. Juttelin karkkiaskeista ja autoista sille. Pikkuhiljaa alkoi rentoutumaan mutta ei edelleenkään oikeastaan vastannut mulle mitään. Loppumatka menikin autossa ihan hyvin. Onneksi.

Päästiin sitten tähän pikaruokapaikka-tilanteeseen. Paikka oli melkein täynnä muita ruokailijoita. Oli aika paljon lapsiakin. Ei ollut mikään suuri ravintola joten mun mielestä melukin jotenkin oli isompi. Laps sai ruuan mutta ei syönyt juurikaan. Olin tilannut sitä normaalia mitä muutenkin syö mutta ei maistunut. Ei ollut kasvot pöytään päin vaan katseli muualle ja oli silleen kylki ruokapöytään päin. Kehoitin useasti että katsois meihin ja vähän vaikka söis mutta ei. Hitaasti söi ranskalaisia..
Huomasin että melu ahdistaa ja ihmispaljous ahdistaa. Annoin sitten jatkaa sitä "epäsyömistä" ja kun muut oli syöneet niin otin kuopuksen ruuat mukaan ja sanoin että syö sitten autossa ja siellä sitten söikin.

Tilanteeseen jotenkin kiteytyi niin hyvin se että ulkopuolinen(myös nämä seuralaiset) näkevät että lapsi ei käyttäydy ja on epäkohtelias. Koittavat tuloksetta saada kontaktia ja ihmettelevät jatkuvasti miksi "kissa vei kielen".. Tässä kohtaa sitten aloin ties kuinka monetta kertaa kertomaan että miksi näin, erona oli se että nyt nekin näki että mitä se ympäristö voikaan tehdä aiistiyliherkälle lapselle. Edelleenkin mulla kuitenkin jäi olo että mä olen jotenkin nipottava/liian salliva/leimaava/hysteerinen äiti joka ylitulkitsee.
Samaan aikaan kuitenkin mulle tuli taas entistä selkeämmäksi että miten tärkeetä juuri tuollaisissa tilanteissa sille erityiselle lapselle onkaan että joku (onneksi vanhempi) ymmärtää tilanteen ja koittaa tilanteen vaatiessa tulkita sitä muille ja helpottaa kykynsä ja tilanteen mukaan sitä lapsen oloa.

Nuo hetket on niitä kun tahtois rakentaa kaiken kestävän kuplan lapsen ympärille ja suojella kaikelta väärältä mitä ulkopuolella on :/

Heimoi!

Pitkästä aikaa..taas. Työt vaan imee sillee hyvällä tavalla kaikki mehut ja tuntuu että jaarittelen vaan sitä samaa sitten kun olis asiaa. Niin ja sitten kun on aikaa ni tuntuu että on niin paljon asiaa että se teksti alkaa vaikuttaa kasalta samaoksennusta ja sekään ei olis toivottavaa.

Mä oon sellanen et keväällä jotenkin herään henkiin. Siis et musta oikeen tuntuu että pursuan energiaa ja en oikeen osaa sitte suunnata sitä oikein. Tai sitten osaan. En tiedä. Joka tapauksessa kevät on <3 Ilma on sellanen ettei tartte pakata päälle montaa kerrosta vaatetta ja valokin lisääntyy joka ainakin mulla tuntuu lisäävän sitä omaa jaksamista.
Oon huomannu että keväällä ja syksyllä mussa puhkeaa sellane sisustuskukkanen (oon myös ehkä mahdollisesti huomannu orastavaa puutarhailukukkastakin mutta koitan ignoroida sen). Mua on viimeiset kauan vähän aikaa rassannu yläkerta ja sen nykytila. Parannusta toki on tullu jo likkojen uusien sänkyjen myötä ja sit mun vaatekaappinkin kautta. Silti kuitenkin matot puuttuu, VERHOT puuttuu, yläeteinen on tilana täl hetkellä turha koska se on vaan läpikulkuun vaikka potentiaalia ois muuhunkin, likkojen huoneessa ei ole kauheesti logiikkaa..... noin niinkun muutaman epäkohdan mainitakseni. Tänään kävin kuopuksen ja mutsin kanssa ikeassa ja mukaan tarttui muutamia juttuja jotka helpottaa noita yllämainittuja asioita.

Ikeasta siis löytyi mutsin sponssaamana esikoiselle koulupöytä+tuoli. Oon tota tiettyä tuolia halunnu jo aika kauan mutta en o löytäny sille paikkaa/tarkoitusta. Nyt se toimii tuossa varsin hyvin. Tyynyt löyty myös sieltä ja on i h a n a t !!! Mulla on selkeesti keltainen kausi :D
Ikean jälkeen lähin vielä kuopuksen kanssa Anttilaan mattoja kattelemaan ja halusin likkojen huoneeseen neutraalin mutta kuitenkin sitä jotain. Anno sarjasta sitte bongasin ton salmiakkikuosin eikä ollut edes kallis. Ainoastaan nyt vielä koko jäi mietityttään että onko liian pieni mutta ehkä se on ihan hyvä. Yläeteiseenkin löysin räsymaton joka juttelee ihanasti mun rakkaushuonekalun kanssa. Rakkaushuonekalu on siis perintösenkki joka on mun äidin-äidin-äiti ostanut aikoinaan. Pahoittelen että siitä ei ole kuvaa mutta mä en tahdo kuvata asioita jotka ei o valmiita silleen kokonaisuudessaan. Tän takia ei ole siis makkareista kunnon kuvia koskaan ollutkaan missään.

Tästä päästään aiheeseen meidän tyyli. Pitäiskö sanoa mun tyyli? En tiiä.. mies kuitenkin on ollu varsin monesta sisustuksellisesta asiasta mun kanssa samaa mieltä ja on saanu tuoda omaakin tyylliä tänne. Joskus aikoinaan ajattelin että meidän tyyli on sellaista selkeää ja seesteistä ja ja ja.. jotenkin vaan alkoi tuntumaan että ei se kyllä olekaan. Tietyt jutut on joo sellasia edelleenkin mutta oon huomannut että eniten olen rakastunut sellaisiin vanhoihin ja kuluneen oloisiin/näköisiin huonekaluihin. Haluan toimivuutta mutta samalla sitä jotain. Joku fiksumpi vois kertoa että mikähän se on sitten tyylisuuntana :D Mulla on ystävä joka rakensi tässä perheelleen ihan vasta kodin ja tää ystävä on mun idoli tässä sisustusjutussa. Se koti on IHANA ja kaunis ja kaikkea. Kuulemma monen mielestä se ei vissiin sitä ole mutta mun silmiin se on just sitä mitä mä haluisin saada meidän kotiinkin. Enkä nyt tarkoita kopioimista huonekaluilla ja väreillä vaan sillä fiiliksellä ja ideoinnilla. Voin joskus kysellä lupaa saisinko tänne laitella pari fiiliskuvaa sieltä ni voisin paremmin tuoda julki mitä tarkoitan.. Sitten on eräs toinen kaveri jonka kanssa nään että meillä on tavallaan yhteneväinen tyyli. En osaa eritellä mutta meillä on ollut samoja huonekaluja tosi paljon ja tekstiilien väreistä lähtien samanlaisia ja ihan vahingossa. Nyt tää hlö on tehnyt blogin remppailusta ja kyllä, huokailen paljon niille kuville. Vaikka valmista ei todellakaan vielä ole mutta silti ne mitä on valmiina on todella ihania :)
Tavallaan mä siis RAKASTAN sisustuksessa selkeitä pintoja/värejä, harmaan sävyjä ja valkosta. Sen nyt näkee meidän keittiöstäkin. Tuo kuva on VANHA ja siitä puuttuu verhot (jotka on valkoiset) ja meillä ei ole enää syöttötuolia ja tuolit on vaihtuneet punaisiin pinnatuoleihin, pöytäkin on eripäin... Muuten on aikalailla tuon näköinen kuitenkin.

Mä en ole ollu oikeastaan koskaan sellainen uusiokäyttäjä vaan enemmänkin kaikki uutena ostettu ja vanhat yritetty saada delegoitua johonkin eteenpäin. Nyt oon tässä asiassa jotenkin uusioherännäinen. Mä saan ihan mielettömän hyvän mielen jos löydän jonkun täydellisen huonekalun käytettynä :D Kirppareille mua tuskin vieläkään saa mutta se on työn alla. Tuossa olkkarin kuvassa pointti on seinässä ja se on sitä tyyliä myös minkä koen omakseni. Nuo tuolit taitaa muuten olla meidän alkuaikojen ekoja huonekaluja. Anoppi ne on meille ostanut ja ne on ihan parhaat istua! Tuossa ne tosin eivät ole enää vaan toisella puolella olkkaria ja tuossa paikalla on sohva. Mies on tämän taulun halunnut seinälle ja musta se on äärimmäisen hieno :)
Tosiaan tällä hetkellä on projektina yläeteinen ja meidän makkarit. Mutsi lupas että saisin yhen vanhan kaapin sieltä hakea ja se sopis täydellisesti yläeteiseen telkkarin alle pöydäksi. Vielä pitäs keksiä joku istumaratkaisu. Haluisin jokun meidän tyylisesti söpön istuma-asian mutta koko on rajoittava tekijä. Sit pitäs kehitellä likoille vaatekaappisysteemi koska tahdon Ikean Malm-lipastosta eroon. Se on meillä jo niiiiiiin nähty ja en vaan tykkää enää. Ikean Stuvaa oon miettiny mutta tarttee vielä jatkaa sen marinointia.

Sitten, käsitöistä. Omaan tuttuun tapaanihan mä en ole mitään saanut valmiiks mutta aloittanut olen toki :D Rikken alotin tossa sellaseks pikaprojektiks mutta eihän sekäääään ole valmis. Sitte aloitin elämäni ekan CAL:n (Crochet ALong) jossa koko ohjetta ei julkaista kerralla vaan se tulee osissa. Tällä hetkellä on 14 osaa julkaistu ja ite menen osassa 4 että on tässä hieman kuromista. Sanoittakoon että aloitin kyllä tuon vasta ihan viikko sitten ja eka osa on taidettu julkaista helmikuussa ;)

Tässä kohtaa mennään nyt. Ihan äärimmäisen "koukuttava" ohje ja todella selkeästi kirjoitettu ja kuvattukin vielä jokainen kerros ja miten erikoiset silmukat tehdään. Parasta vielä että ohje on ilmainen! Sain jo yhden ystävänkin innostumaan tuosta ja innolla ootan miten edistyy ja ootan aina tilanneraporttikuviakin :D

Duunissakin on menny varsin hyvin. Tuntuu että hanskaan jo tosi hyvin työni ja osaan aika hyvin ongelmanratkaisuakin joka on mun mielestä merkki siitä että osaa jo tehdä työtä. Oon löytäny pari "omaa" työkaveriakin joiden kanssa se työnteko tuntuu tosi helpolta ja se työ kulkee silleen sujuvasti, eikä siis tartte jokaista asiaa sanoa erikseen. Yhden kanssa on jopa keskustelun taso mennyt niin matalalle että muut on kyselleet meiltä että onkohan kaikki ihan ok :D Eikös se ole ihan hyvän merkki sillon :D Vähän ehkä jo ootan että pääsisin opettelee tönärillä ajamista ku se on aikasemmassa paikassa ainakin ollu varsin kivaa puuhaa..

Mun piti tähän vielä ettiä jotain sellasia mun tyylisiä sisustuskuvia mutta enpä mä niitä just sillon löydä kun sitte tartteisin. Eli jospa nyt sitten koitetaan selvitä tällä mun epäselvällä selostuksella mistä ei varmaan saa edes selkoa :D Alan vaikka ompelemaan likkojen huoneeseen niitä verhoja ;)

Tiistai.

Mun piti jo puoltoista viikkoa sitten kirjoittaa tänne mutta jäikö se titetenkin kesken ja unohdinko sitten jatkaa.. tietysti! Tuntuu että päivissä ei ole tarpeeksi tunteja tähän kaikkeen :D

Viimeksi kerroin siitä tutusta duuni-ahistuksesta. Iloksenne voin kertoa että se on mennyt ohi jo aikaa sitten ja nyt oikeastaan on vain kivaa tuolla. Iltaisin ei ota päähän että seuraavana päivänä on työpäivä ja sunnuntaisin ei tule etukäteen maanantaimasista. Kiva fiilis siis. Osaan jo hommani jotenkuten. Tänään hoidin ihan yksin palautusten vastaanoton ja meni jopa ihan oikein vaikka yksin tein!
Oonko jo kertonuinka mä viihdyn tuolla duunissa ihan sikahyvin :P Sillee suuntaa antavaksi ni tein tässä tänään valmiiksi missä oli 82 lavallista kamaa. 82 lavaa on aika paljon tuotteita. Kolme päivää siihen meni ja tänään sain viimesenkin lavan tehtyä just ennen kun työpäivä loppui.
Oon saanu jo kaikki duunikamatkin ja olen täten kunnolla varustautunut siellä.

Tän päivän aamun aloitus :D

En muista laitoinko tänne kun värjäsin hiuksetkin. Ihan vaa Biozellin raspberry tuubin tyrkkäsin ja tollanen tuli pinkki. Aika kiva oikeastaan. Nyt tosin jo jonkun verran haalistunutkin. Tykkään jopa tosta juurikasvustakin joka näkyy alempana..

Selfie kun oli aurinkoisa päivä. Oltiin miehen kanssa matkalla isolle kylälle kattoon elokuvaa ja sitten syömään.

Saatettiin poiketa matkalla myös Snurressa. IHANA kauppa!!

Sunnuntaina kun oli synttärit ni anoppi oli laittanut lahjarahan tilille. Itelle ostin sitten nuo kaksi kirjaa.
(niinjoo lapsille kaksi takkia ja sukkahousuja ja aurinkolasit......)

 

Tämä munan näköinen kasa onkin sitten Nanodotseja. Magneettikuulia siis! Voi luoja miten on addiktoivia pikkupalloja.

Tästä nyt ei kukaan varmaan ylläty että mun puikoilta tulee tällästä klovnin oksennusta :D Käyttelen jämä-wollmeiseja tuohon siis.

Olipas taas paljon kuvia puoleltatoista viikolta. Toki nyt tuossa on vain muutama. (Mitenniin mä kuvaan aika paljon ja kaiken mitä tapahtuu..)

Eilen oli sitten taas pakko soittaa tervariin ja pyytää antibiootit vti:n takia. Voi ### mä sanon. Raivostuttava tauti. Onneksi kuitenkin mulla on oireita. Reilu 10v sitten niitä ei ollut ollenkaan ja olin 2x sairaalassa sitte munuaistulehduksessa. Ei sekään ole kiva. Nyt sitte vedellää nitrofuria vielä 4 pvää. Tarttee muista alkaa napsiin tota C-vitamiinia mega-annosta jos se vaikka toimis estona tai jotain.

Mun tekis iha kauheesti mieli tilata lankaa. Jotain ihkua ja sellasta. Mut jos katsahdan tuohon oikealle puolelleni ni ei kyllä tartte. "Keskeneräisten" kori on about räjähtänyt käsiin. En tajua mitä tapahtui. Startiitti nyt ainakin mutta joku kyllä kävi kun keskeneräisiä on niin paljon että tonne ei meinaa ees kaikki mahtua..

Nysse alko!

Duuni siis! Oon Motonetin varastolla nyt varastomiehenä. Eka päivä oli tänään ja aika hyvin meni. En tajua yhtään että mitä teen ja miksi se niin tehdään mutta jos se vaikka huomenna alkais valkenee! Mä tunnun saavan joka kerta uudessa duunipaikassa alkuun ahistuksen. Sellasen et tekee mieli ähkiä ja välillä juosta karkuun ja semmosen erikoisen. Oon vähä miettiny jos se johtuis siit et kun tulee mun ADHD-aivoille liikaa ärsykettä kerralla. Liikaa uusia ihmisiä ja uusia tapoja ja uusi rytmi arkeen ja jotenkin en osaa ennakoida seuraavaa päivää. Ennakoimattomuus nyt ainakin on aika iso tekijä varmasti. Mutta, mä osaan myös ennakoida tän olonkin enkä sen takia tosiaa lähe kirmaamaan tangentin suuntaan vaan hissuksiin vaan teen töitä ja sisäisesti sitten ähkin ja olen semisti ärsyyntyny ja ahdistunu. Oletettavasti tää menee muutamassa viikossa ohi.

Pikkasen kyllä pisti perjantaina mielen apeaksi kun olin vikaa päivää tukussa. Oisin kyllä tosi mielelläni sinnekin jäänyt. Sen verran ihania tyyppejä sinne jäi :/ Piti sitte hamsteroida kangasta kuitenkin omiin tarpeisiin muutama vuosi eteenpäin :D Voisi siis olettaa että näillä pärjäis aika pitkälle.

Saatoin inspiroitua Pluckyn instakuvasta tässä tovi sitten. NIIIIIN kaunis huivi oli kyllä siinä kuvassa. Tästä siis inspiroituneena aloitin itsekin samanmoisen Vouvray huivin. En tosin omista juuri samanlaisia pastellilankoja mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Mulla tuossa siis Wollmeisen tutu ja Madelinetoshin Button jar blue. Lanka on ohuempaa kuin ohjeessa mutta voihan sitä vähän soveltaa :) Toistaseks ainakin mun silmä tykkää kovasti.

En muista kerroinko täällä kun sovin kaverin kanssa että se värjäilis mulle yllärilankaa. Pointtina että saa luoda mitä tahtoo mutta annoin raameiksi että EI ruskeaa eikä oranssia. Mitä overimpi niin parempi. Super suuri ylläri oli pakettiin piirretty Enderman jota pelästyin Minecraftia pelatessa ja tästä mainitsin sitte irc-kanavalla :D Joku oikeesti lukee mun hölinöitä!!

Aloitin sitten jo sukat noista langoista. Ovat jo kantapäissä ja kohta alkanee kiilakavennukset.

Tuli sitten se mun käsilaukkukin. Ostin tuon palkinnoksi itselle onnistuneesta työhaastattelusta. Ai että muuten on kiva käsilaukku! Laadukas ja jämäkkä ja oikean kokoinen. Niin ja se nahkan tuoksu <3

**

 Sitten vähän ehkä ikävämpiin juttuihin. Lähetin tosiaan pitkän kirjeen tälle eräälle ihmiselle. Toivoin vastausta siihen, pelkäsin vastausta, oletin että en saa vastausta. Sain vastauksen. Menin taas rikki. Isosti.

Sä olet harhainen ja hullu. Sulla on mielenterveydessä vikaa. Sä kuvittelet kaiken ja sulla ei ole yhtään läheisiä jotka vois tässä auttaa.

Näin sanoo mulle ihminen jolle kerron että olen rikki ja tarvitsen apua. Sellainen ihminen jolta pyydän apua ja toivon että saataisiin jo valmiiksi repaleinen asia edes vähän parsittua kasaan.
Mä oikeasti kirjoitin suoraan sydämmestä sen kaiken. Kerroin kaiken. Näytin kaikki aseeni ja kerroin pelkoni ja toiveeni.

Tää ihminen käänsi ne kaikki mua vastaan ja talloi vielä yli.

Nyt mä oon ihan totaalisen tyhjä. Mun sydän ja mieli on tuon ihmisen suhteen tyhjä. Mulla ei ole enää mitään annettavaa eikä mitään rahkeita tehdä millekään enää mitään.

Mulle sanottiin että pelaan liian kovilla panoksilla. Mun panokset on mun lapset ja niiden hyvinvoinnin takaaminen ja jos mulle tärkeimpiä pitää tälläisessä asiassa panoksina niin ollaan jo todella väärällä tiellä. Mä haluan pitää mun lapset turvassa ja teen sen niinkuin parhaiten sen osaan. Niin kauan kun siinä asiassa on mitään epäselvyyttä niin mä olen mielelläni se hullu ja harhainen tämän ihmisen silmissä. Mua ei enää kiinnosta.

Se että mua ei kiinnosta on jo todella surullistakin. Surullista on myös että joudun todella surullisen kirjeen kirjoittamaan. Sellaisen minkä luulen ja pelkään olevan viimeinen. Myönnän että luovutan, tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ole häviö vaan rehellinen toteamus siitä että mä teen niinkuin parhaaksi näen mun lasten (ja mun omankin) terveyteni takia. Surullista siis.

Tällä hetkellä mun mieli on tämän suhteen tyhjä. Sellainen ontto kohta. Kuitenkin tiiän että näin on parempi. Senkin uhalla että siis olen mielenvikainen ja harhainen* tämän ihmisen silmissä.

*Tähän väliin huomautus että mulle on kyllä teetetty ihan ammattilaisen toimesta muutaman päivän kestäneet testit ja mulla on ihan mustaa valkoisella että olen mieleltäni täysin terve.

Veikkaan että tämä asia ei tule koskaan selviämään ja sekin on surullista. Itse olisin siihen valmis näkemään vaivaa ja työtä mutta kun sitä ei voi yksin tehä.

Vessanpöntöstä nälkäkiukun kautta naamariin.

Niin. Mitähän just eilen sanoin. Ei ole shoppailtu. No, nyt se sitte tuli shoppailtua. Edelleenkin suuren suureen tarpeeseen mutta AIVAN liian aikaisin.
Eilen minun ja omppuni ystävyys oli tasan 10kk mittainen ja sen kunniaksi omppuni halusi lähteä sukeltamaan sinne vessanpyttyyn siis. Eikö ookkin hienoa! Voin kertoa että kiukkukerroin oli varsin korkealla. Ihan vain sitten tiedoksi että kun uittaa puhelinta niin näyttö muuttuu psykedeeliseksi diskoksi. Violetin sininen väritys ja ihana vilkkuminen.
Siinä sitten infosin miehen että miten kävi ja sanoin että mä lähen NYT hakemaan sitte uuden puhelimen. Vakuutukseenhan tollanen menee et se hieman helpotti mutta ei niin että oisin voinut seesteinen olla. Puhelinkaupassa sitte arvonnan eteen. MIKÄ puhelin. En tod ole mikään fanaattinen ompun kannattaja ja kattelin valikoimaa. Oisin halunnu saman puhelimen mikä miehellä on varsin hyvälaatuisen kameran takia mutta sitä ei ollut yhtään hyllyssä. Sepä kiva! Not.
TUNNIN pähkäilyn jälkeen sitte päädyin iPhone 6+ versioon. Tähän johtaneet seikat oli ulkonäkö ja tuttuus. Sain varmuuskopion kautta KAIKKI kuvat ja asetukset ja ihan kaiken palautettua samoin kuin oli sukeltaneessakin.

Ihan hiton isohan toi on sen 5S:n jälkeen...

(kuva googlen kuvahaulla bongattu)

Noh. Onpahan nyt sitte kivampi kattoa tosta telkkua ja näppiskin on isompi.

Sitten se naamariosasto. Mulla on naamaongelma taas. Kuivia kohtia enempi ku laki sallii ja sekös ärsyttää. Hain tänään paikallisesta kaupasta oman luottorasvankin uutena kun edelliset oli johonkin eksyneet. Nivean Creme. Parasta ikinä. Josko se vaikka jeesis jonkun verran. Bio-oiliakin oon koittanu käyttää ahkerammin mutta jotenkin se vaan tuppaa unohtumaan.

Tuossa siis mun tällä hetkellä käytössä olevat naamajutut. Paras puhdistusvesi ikinä! Sitte toi L'orealin SkinPerfection sarjan jutut on iha superhyvät. Etenkin toi pitkulainen seerumi. Sitten pikäaikainen luottorasvani Nivea. Käy kaikkeen ja on varsin edukasta. Tuo purkki maksoi 2€ ja vaikka onkin pieni niin on todella riittoisa. Tuota ei kannata kyllä laittaa muuten kun illasta koska jättää kivan rasvaisen kiillon naamariin mutta kun yöksi laittaa ni aamulla on jo hyvä.

Tuossa on sitten vasemmalla jo muutaman vuoden ajan ollut lemppari, Garnierin BB. Oikealla sitten tän päivän kokeilu Nivean BB. Vähän epäilytti kun kaupassa ei ollut testeriä mutta tuo kosteuttava houkutti ostamaan ja koittamaan. Ystävällä äsken piipahdin ja siellä tuota käteen testasin ja.... no ei nyt sen perusteella voi sanoa että tuo olis kovinkaan vaalea sävy. Ei ollenkaan. Mutta olen avoin ja koitan vielä joku pvä naamaankin ja muodostan sitte vasta mielipiteeni.
Jokunen aika sitten ostin BareMineralsin BareSkin "meikkivoiteen" kun niin moni sitä kehui ja testeritkin lupasi hyvää. Sen PITÄIS sopia ihan kaikille ihotyypeille kuivasta rasvoittuvaan mutta... voin joskus ottaa ehkä kuvan minkälaiseks se tekee mun ihoni. Ei sovi ollenkaan. Mikä taas ärsyttää koska ei ollut halpa hankinta...
Tarve olis sellaiselle oikealle meikkivoiteelle. En o jaksanu alkaa näkemään vaivaa että sellaisen löytäisin koska niin moni kuivattaa.. Kunnon primeriakaan mulla ei VIELÄ ole tuosta samasta syystä. Tosin sieltä jenkkilästä pitäs tulla ihan kohta mulle sellanen jonka pitäs olla kosteuttava, toiveet on siis varsin korkealla :D Saa siis vinkkailla mikäli tietäis jotain superhyviä tuotteita :)

Tänään pitäis siivoilla esikoisen kanssa kun huomenna tulee lapsen kaveri äitinsä kera käymään. Jospa rykäsis viel sellasen pyykkirumbankin. Niijoo ja ompeluttaiskin.. Lääkkeet toimii? Kevättä rinnassa? Niijoo ja tekis mieli vähän ehkä virkatakin..

This is not a book

Huomaan että olen viimeaikoina innostunut aika monesta erilaisesta asiasta. Mä kun en osaa vähän innostua vaan aina 150% lasissa täyttä innostusta. (Edelleen olen innoissani Hmv:stä JA kirjoneulekaulurista).

Kävin tänää duunin jälkeen haahuilemassa kauppakeskuksessa ja oottelin josko postista tulis info että langat on siellä. No, ei tullut. Mutta kävin J&J:ssä tekemässä lapsille löytöjä. Kypärämyssyjä kolmet á 1€/kpl ja kaks karvapipoa. Tytöt ainakin vaikutti tykkäävän ja onhan niihin ommeltu korvatkin :D Suurin löytö kuitenkin oli sitten Suomalaisesta. Tämä:

Takakansi.

Kirja! This is not a book Keri Smithiltä. Ai että! Oon siis Wreck this Journalista lukenut mutta tää oli ihan uus tuttavuus ja nappasin sen HETI mukaani. En tohtinut jäädä arpomaan kun noita oli hyllyssä vain kaksi.

Oon lukenut tuosta nyt vain ekan sivun ja silmäillyt kahta seuraavaa. Oon niin innoissani!!! tekee vain mieli hihkua kun lukee ja jännittää mitä seuraavalla sivulla on :D Mitenkähän tuota nyt kuvailisi sitten, kirja joka ei ole kirja eikä päiväkirjakaan. Varsinkaan ei kalenteri eikä todellakaan tietokirja. Ei askarteluopas eikä mikään muukaan oikeastaan. Duunikaverit varmaan menettää mun kanssa hermonsa ku kuljen ton kanssa (eka tehtävä;)) ja jännittää mitä kaikkee tuolla on muuta.

Niin. Hmv. Kyllä. Olen siitäkin edelleen innoissani. Eilen taas luin niin kauan ettei silmät pysyny auki ja harmitti kun alko väsyttää. Aamulla tosin harmitti että edes luin koska herääminen oli varsin tahmeaa. Oon kirjassa nyt jo P333 kohdassa (lukeneet tietänee) ja tällä hetkellä päässä pyörii vaatebudjetti ja sen toteuttaminen + P333 ja onko musta siihen ja millä raameilla.

Ja se kirjoneulekaulurikin! Sain eilen kirjoneuleen valmiiksi ja nyt puuttuu enää parin sentin resori reunasta. Aika nopeaa sanoisin. 

Tuossa kuva toissapäivältä kun kirjoneule oli vielä vaiheessa.

Seuraava jännitysmomentti onkin kun mietin miten pingotan ja voinko edes käyttää tuota vai onko se liian kutittavainen. 

Perjantai!

Onpas ollu kiireinen viikko. Duunissa ollu jotenkin hoppua, duunien ulkopuolella on ollu kiirusta ja jotenki tuntuu että himassaka en o saanu vain olla.

Kävin keskiviikkona jumboilemassa ystävien kanssa tähän tietysti kuuluu syömistä. Chikosissa tällä kertaa. Sit kävin Kicksist hakemassa muutamia meikkijuttuja ja löysin 2015-vuoden muumimukin. IHANA! Meikkirepertuaari laajeni tällä kertaa Viva la divan Nudie-paletilla, kulmajuttusetillä, Kicksin concealer trio ja sitte Kicksin kaks luomivärisutia.

Tuo Nudie on varsin yhteneväinen kopio Urban Decayn Naked2-paletista. En o kauheesti vielä testannu mutta kerron sitte ku oon sen saanut pois alta että mitä mieltä ite oon.

Sitten. Hyvän mielen vaatekaappi -projekti. Sain sitä merkittävästi eteenpäin!

Ennen..

Jälkeen.

Tässä viel hieman tarkemmin mitä jäi..

Ois varmaan voinu ottaa kuvan siitäkin että kuinka paljon lähti pois.. Loppusijoitusehdotuksia otetaan vastaan. Ei niitä oikeen poiskaan voi heittää.

Nyt mulla on kaapissa 3+1tuplakokoinen laatikko ihan tyhjänä! Ja nekin missä on jotain on varsin väljät. Oon ihan innoissani tästä! Tuohon määrään ei "lasketa" mukaan alusvaatteita, sukkia tai muita aluskerrastoja (aluspaidat, pitkikset, rintsikat, sukkahousut..)Heitin kyllä pois ihan alusvaatteita joita tiedän että en käytä TAI ovat väärän kokoisia TAI on jo sen näköisiä et niiden ei pitäs olla edes olemassa. Sivuhuomautuksena sanon kuitenkin että mulla on KYMMENEN vuotta sitten ostettuja Marvinin toppeja ja ne on edelleen ihan täydellisessä kunnossa. Parhaimmassa kunnossa kun mitkään vaikka uusimmat on alle puol vuotta sitten ostettuja. (Googlailin pikaisesta ja vaikuttais että sitä merkkiä ei enää ole edes olemassa o.O) Ne meinaan ois voinu sopia tähän mun Hyvän mielen vaatekaappiini (lyhennettäköön tuo tästä eteenpäin HMV..en jaksa kirjoittaa pitkästi).

Sitten. Duuni. Tänään oli duunikaveri vikaa pvää töissä. Siis tämä yksi tietty joka aloitti saman päivänä kun mä tuolla paikassa. Lainaan Seikkailija Doraa ja sanon että TYHMÄÄ! Kenen kanssa mä nyt puhun ruåtsin äksentilla. Nyt se siirtyi Hyyriaan eikä enään katsele mun kaa venäjäläisiä kaneeneja. Toivottavasti saisin ens viikolla ehkä aloittavista uusista "uhreista" itelleni seuraa jakamaan tän huono huumorin joka varsin usein menee ihan luokattomaksi.

Meinasin muuten tänään ostaa Vuoden Mutsi kirjan. Sen kakkososan siis joka käsittääkseni on ei-niin-vauvapainotteinen(?), näin siis ainakin ymmärsin. Korjatkaa jos oon väärässä. Saa myös kertoa onko lukemisen arvoinen :)

Mietin muuten että voisin myös laittaa tännekin jotain kollaasin tapaista että minkälainen mun vaatetustyyli on ja minkälainen toivoisin että olisi. Siis että mihin suuntaan tahtoisin sitä kehittää :)

Tässä päivän kuva. TälleKIN tuli naurettua töissä tänään aivan liikaa. Saatoin myös liimata sen taukohuoneen seinälle :D

Käsitöitä ja migreeniä.

Mulla on räjähtänyt käsityöt vähän ... no, joka suuntaan. On aivan liikaa keskeneräisiä. Jo niin paljon että huomaan jatkuvasti olevani puikkovajeessa. Mullahan siis on puikkoja, kyse ei ole siitä. ne vain on kaikki kiinni töissä. Ravelryyn jo aiheesta kirjoitinkin että mulla on tän vuoden tavoite panostaa käsitöihin. En lupaa tehdä mitään mutta panostan pariin asiaan.

• Aion käyttää enemmän hyödyksi Ravelryn queue-ominaisuutta ja pyrin neulomaan sen mukaan töitäni
  
• Panostan lankoihin mitä hankin jotta en osta lankaa vain langan vuoksi.
  
• Yritän saada aikaiseks valmiiden töiden varaston. Helpottaisi suuresti jos haluaa anta lahjaksi jotain itse tehtyä että sen voisi vain ottaa omasta varastosta eikä neuloa kauheella kiireellä edellisenä iltana jotain.
  
• Pyrin myös haastamaan itteäni ja koitan opetella tekemään töitä tilauksesta. Ystäville ja sukulaisille vain mutta sekin on mulle jo iso askel. Ennen olen vain ahistunu siitä..
  
• Yritän tehdä niin että yhtä työtä per päivä. Saisi ehkä jotain valmiiksikin..

Esikoinen muuten inspiroi mua tässä ihan hetki sitten. Puhui että josko toisin sille töistä vohvelikangasta ni hän vois sitte ponille tehdä siitä vaatteita. On muuten saanut jo aikaiseksikin. Siinä sivussa sitten mä inspiroiduin josko tekisin meille keittiöpyyhkeitä sillä "eskaritekniikalla". Vohvelipujotteluksi sitä taidetaan kutsua? Voin olla väärässäkin..

Tämä nyt o ihan vaiheessa vielä mutta sentäs jotain saanut aikaan..

**

Eilinen olikin päivä joka meni aivan reisille. Heräsin viiden aikaan yöllä järktyttävään migreeniin. On ihan tosi pitkä aika kun viimeks oon noihin aamuöisiin heränny. Ois tääkin voinu jäädä välistä. Tunti siinä tais mennä kun yritin olla oksentamatta koska sitte ois lääkinnällisesti loppuneet keinot. Onneks en ykänny. Duunin laitoin aamulla viestin että myöhästyn migreenin takia että tulen kun selviin oloista.

Duuniin sitten kun selvisin niin puoli kahden aikaan soitetaan sairaalasta että xxx täällä hei. Samaan aikaan ääneen huudahdan että herrajumala mä unohdin! Oli yhdeltä aika sinne sosiaalityöntekijän luokse. Puhelimessa hlö alkoi nauramaan mun reaktiota ja sovittiin sitten uusi aika ens viikolle. Onneksi.

Projekt 333 ei o kauheasti edennyt koska elämä. Jatkuvasti kyl prosessoin päässäni noita juttuja ja nyt pitäs saada aikaseks tehtyä se oman tyylin kartoituskin siitä kirjasta. Sen voisinkin muuten tehdä huomenna. Sain varmaankin muuten noi teema-astiat myytyä! Duunikaveri niistä kiinnostui ja varmaan ensviikolla saisin ne eteenpäin! JEEEEE! 

Tänään olis luvassa synttäröintiä helsingin suunnilla. Jälleen ongelmana että mitä mä laitan päälle, miten mä meikkaan ja äh. Tänkin ois voinu ehkä tehdä aikaisemmin. Heräsin muuten tänäänkin migreenin ja nyt vasta alkaa olo olemaan jotenkin normaali.

(Miten musta tuntuu et puhun samoista asioista uudestaan ja uudestaan.....?)

Toka päivä.

Vuoden toka päivä. Alan jo totaalisesti kypsymään tähän arjen ja rutiinin puutteeseen. Tuntuu niiiiiiiin tasaiselta möhnältä tää oleminen. Viikko lomailua on ihan kiva mutta nyt kun sataa ja on koko sääkin ni tuntuu vaan ihan blaah..
Onneks alle viikko siihen että se oikea arki taas alkaa.

Oon syöny keskittymislääkettäkin (Ceetä) tosi huonosti ni sekin varmaan osaltaan vaikuttaa tähän blaah-tilaan. Tänään otin puolikkaan annoksen jotta sais ees jotain aikaseks. Onneks on noita puolikkaita purkillinen ni voi ottaa tälläsinä päivinä kun nukkuu pitkään. En tota normimäärää uskaltais ees ottaa ku tuntuu et oon johonki kolmeen saakka yöllä sillon hereillä.

Koitan nyt tänä vuonna panostaa käsitöiden tekemiseen sillee et teen yhtä työtä päivässä. Aiemmin se on mennyt siihen et mulla on kolme työtä samaan aikaan sylissä ja teen niitä kaikkia samaan aikaan, kauhean toimivaa, NOT. Ravelryn projektisivunkin päivitin ajantasalle ja mulla on 17 työtä kesken just nyt. Ihan liikaa!! Koitan siis tota määrää saada pienemmäksikin ja aloitan vasta sitten uutta kun saan valmistakin.

Miara on mulla ollut kesken ihan laittoman kauan. Eikä tosta oikeasti puutu edes paljoa -.- 

Lankaakin tuli. Madelinetoshia light merinona ja sitten the Uncommon Threadia Everyday Sporttina.
IHANAT värit!!

Harmi ja Riesakin osannu ottaa rennosti tolleen kasassa :D

Tänään kävin ystävän kanssa Iittalan outletissa Riksussa ja hain kaksi mukia. IHANAT! Tykästyin siis tuohon Taika-sarjan mukeihin koon takia ja hain nyt vielä desin suuremmat KoKo-sarjan mukit mintun värisenä.

Kuva iittalan sivuilta.

Tilavuuskin on huimat 0,5l.

Kyllä nyt kelpaa ryystää siis :D

Tänään tuleekin ystävä käymään jonka kanssa ollaan oravannahkakaupat sovittuna sukista ja korusta. Saan sovitettuakin pöllösukkia että teenkö viel yhen setin pöllöjä varteen vai aloitanko jo kantapään..

Maanantai ja arki(ko?)

Eilinen kuluikin ommellessa. Sain leikattua itelle ja miehelle collarihousuihin kappaleet ja jopa ehdin ommellakin toiset melkeen valmiiksi. Onneks ennen ompelua tajusin että ainii, taskut. Kuosittelin vielä sitte taskutkin molempiin. Oon aika yllättyny miten siistiä jälkeä sain. Yllättynyt siis koska mun mielestä mun ompelukäsialani ei ole ollut koskaan siisti.

Kuva nyt ei ole niin tarkka kun haluaisin mutta kyllä siitä selvää saa. Vuorikankaaks otin vaan jonkun trikoopalan mitä kaapissa oli ja musta se on aika hauska lisä noihin. Noista tulee siis eriparipuntit. Mulla on selkeesti joku tälläne eriparijuttu käynnissä :D

Eilen aloitin (taas) uuden työn kun oivalsin että mullahan on langat siihen. Oon jo PITKÄÄN haaveillut Japan Sleeves -mallista mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten viimeinkin sain. Meinasi muuten aivo nyrjähtää tuon pitsin kanssa. Site kun tehdään nurjallakin. Ei meinaa pienet aivot sitä jaksaa ymmärtää. Nyt kun eka kaavion toisto on kohta tehtynä niin alkaa jo hieman sujumaankin eikä jatkuvasti tartte olla kieli keskellä suuta ja purkamassa. Teen nuo pitsikaitaleet yhtaikaa jotta ei tartte kokea kahden kappaleen syndroomaa. Aika nopeasti se kyllä etenee silti.

Ostin lauantaina sen Opin base coatin joka tekee kynsilakasta kuorittavan silloin kun sen tahtoo pois. Hitto miten hyvä lakka! Oon jo kerran kuorinut lakat pois ja uudet laittanut tilalle. Isoin hyötyhän tossa on glitterlakoissa jotka jämähtää kynsiin aivan liian kovasti. Koitin nyt laittaa pelkästään itä Opin hilelakkaa ilman että laitoin pohjalle mitään ja tuli hirmuisen kiva!

Huomasin nyt vasta kuvassa että unohdin yhteen kynteen tehä siistimisen mutta menköön. Hieno lakka se silti on! Jos tuohon ei laita topcoatia niin tulos on hieman hiekkalakan tapainen mutta ite tykkään enemmä ihan kiiltävästä pinnasta ni laitoin Seche Viten tuohon päälle.

Mies läks tuossa joku aika sitten tallille ja me jäätiin sitte kotiin. Ollaan katottu jo Jali ja suklaatehdas ja pari piirrettyä elokuvaa. Ite saan neulottua ja löhöiltyä. Ei kyllä voi ekana duunipäivänä valittaa etteikö olis lomalla levätty.. Voisin jossain vaiheessa taas käydä läpi noita keskeneräisiä ja jaotella ne jotka tulee valmiiksi ja ne jotka menee purkuun. Mä kun rakastan alottaa asioita mutta haaste on se mielenkiinnon pysyminen siinä. Oon kyllä pariin otteeseenkin tehnyt valmiiksi käsitöitä jotka oon aloittanu parkikin vuotta aikaisemmin.

Oon tässä miettiny että mitähän uuden vuoden lupauksia tekisin. Oon siis ihan hirmuisen huono lupauksissa ja siks oon tehny nyt parina vuonna sellaisia panostuksia. Koitan panostaa johonkin asiaan enemmän. Nyt oon aatellu että panostaisin käsitöihin ja siihen että tekisin enemmän tarpeeseen(oma perhe ja ystävätkin) ja että koittaisin tehdä varastoon asioita ni olis sitte ens jouluksikin ehkä pukinkonttiin asioita.

Paljon asiaa :)

Onpas ollukin nyt väliä kirjoittelussa. Ollu jouluilua ja muuta ni ei vaan o ihan jaksanu.

Aatto me oltiin siis ihan vain kotona. Broidi tuli joskus yhen aikaan ja nappas koiran ja läks sen kanssa pihalle. Me laiteltii sillä aikaa ruuat valmiiks ja katettiin pöytä. Broidi kävi jokun megalenkin ku jouduin soittelee sille et tuus ny ku ruoka ois jo. 

Syötiin ja sitte maagisesti joulupukki jätti lahjapussin terassille. Hämmentävää! ;) Pussista löytyi meidän ja vähän myöhemmin vielä anoppilan lahjat. Likat sai kerrankin ihan superkivat lahjat (äitin mielestä kivat siis). Ei ollu järkyttävää kasaa pikkuhilkettä ja paketoitu asioita vaa pakettien määrää nostettavaks. Enkä tarkoita että aikasemminkaan oltas menty ihan metsään. Pari joulua sitten vaan kävi pieni ylilyönti ja noi sai AIVAN liikaa lahjoja ja sen kyllä huomas. 

Miehelt sain lisäosan Thomas Sabo sarjaan mitä mulla on kaulakoru ja rannekoru jo ennestään siis. 

Tuo VW on viimejoululta ja tämä uusin lisäosa on tuo pöllö. Ihan superkaunis!

Anopilta saatiin nää keittokirjat. Ihan sairaan hyvät!! En osannu tollasta ees toivoa mutta nuo kyllä osui ihan nappiin.
Mutsilta saatiin paistinpannu mitä oon jo jonkun aikaa himoinnut. Sellainen valkoisella keraamisella pinnoitteella. Voisin vielä kuvata sen tähän jossain vaihees.

Joulupäivänä käytiin sitte molempien porukoilla syömässä. Eka oltiin anoppilassa missä sain puuroa (en o ite jaksanu himassa nyt tehä) ja siitä suunnistettiin porukoille. Siellä siis saatiin sitte loput paketitkin. Broidin kanssa otin yhteiskuvankin. Se on siis sinänsä erikoista kun se ei yhteiskuvista perusta :D

<3

Eilinen menikin sitte ihan putkeen. NOT. Tosiaan en o juurikaan yhtään mitää energiajuomia juonu enkä kahviakaan ku ne pitää olla jtn makulatteja et pystyn juomaan. Tästä sitten tuli migreeni mikä ei oikeen meinannu loppua millään. Neljän aikaan nappasin lääkettä mutta se ei auttanu muuten kun pysäytti sen migeenin. Ei siis poistant mutta se vaan jämähti paikalleen. Eikä oikeen sitte enää seiskan aikaa voinu alkaa mitää kofeiiniakaan vetelee. Ois ollu unet aika hukassa :D Alko jossain vaiheessa sitte jo oksettamaanki ja piti koittaa hissukseen suödä ja ja juoda ees jotain jos jeesis. Kyllä se siitä sitte helpottukin mutta kauan siihen meni.

Mun PITI saada jouluaatoksi ne appiukon sukat valmiiks mutta noh, en saanu. Eivät ole vieläkään valmiit mutta oon jo kärkikavennuksissa eli tänään pitäs saada valmiiks. Lankakin aiheuttaa lisäjännitystä kun en tiiä riittääkö :D

Alotin eilen uuden neuleen. Ihan vain kun inspiroiduin Asan neulomista sukista likoille. Niiden väricombo on aivan täydellinen. Malli on yllättäen taas Välimäen mutta minkäs teet kun oma maku kohtaa nin hyvin suunnittelijan tuotoksiin. Lankana on Wollmeise DK ja väreinä Himbeere ja Safran.

Kohta aattelin lähteä suunnistamaan aleihin vaikka ei mulla kauheasti ole sitä rahaa sinne.

***

Aleissa kävinkin jo. Ystävä haki kyytiin ja käytiin vaan kattelemassa ja kiertelemässä. Toki parannettiin maailmaakin kahvin kera. Eilinen cofeiini-migreeni oli tuoreessa muistissa ja otin ihan makulatten. Ai että oli hyvää. Oikeasti kyllä lähdin siis vaan noita mukeja hakemaan mutta kyllä nuo muutkin tarpeeseen tuli. Meikkisienen ostin hätävaraksi koska tosiaan tupannu olemaan tapa että aina kun johonkin tykästyn niin yhtäkkiä se lopetetaan. Aiemmin jo valkoisen olin ostanut mutta annoin sen ystävälle jonka koin että siitä saa iloa niinkun mäkin sain.

Taika-mukeja kaksi. BeautyBlender, L'Orealin seerumi (IHANAN tuntuiseksi jätti ihon kun testerillä koitin), uudet baby lips -huulirasvat, kaksi kimallelakkaa ja Opin peel off pohjalakka.

Lähikuvakin vielä lakoista.

Laitoin heti testaukseen tuon kynsilakankin :P Ihan vaan tiedoksi että pohjalakka EI jää valkoiseksi vaan kuivuessaan muuttuu läpinäkyväksi mattapinnaksi. Myyjä antoi ymmärtää että jää valkoiseksi joten nyt mulla ei EDELLEENKÄÄN ole sitä valkoista pohjalakkaa mikä ois pastelliväreille aika tarpeellinen. Tarttee jossain välissä sellanen vielä jostain ettiä. 

Kuvissa tumma pohja on Lumenen Arctic Sky(ystävän äidiltä sain tänään) ja pinkki on Essien punaiseen taittava pinkki. En nimeä löytänyt, senkin sain siis ystävän äidiltä.

Ylemmän kuvan hile on Opi My voice is a little norse ja Alemman on Lumene Natural code Jewel green. Kovin samanlaiset ovat kynsissä mutta laadullisesti Opi on yllättäen parempi. Hilettä ei joutunut OLLENKAAN "asettelemaan" vaan kunhan suti menemään, Lumenen kanssa piti sitä taas sitte vähä asetella ja pohtia enemmän. (Pahoittelut kuvan laadusta mutta koska ilta ja ei ole valoa..)

Sitten. Olen huomannut että pöllöasiat ovat saattaneet lähteä rukkasesta...... Kaikki lähti ystävän kanssa tästä tatuoinnista. Sen jälkeen pöllöjä on ilmestynyt sinne ja tänne. Välillä käy niin et kauppareissulla bongaan pöllön ja tulee olo että pakko ostaa itelle ja ystävälle. Näin kävi tänäänkin.

Pöllöt siis lisääntyy :)

Mutta nytpä alan viimeistelemään noita sukkia jotta viimeinkin saisin ne puikoilta pois ja uuteen kotiin..