Postipäivä!

Lankapäivä! Wollmeiset siis tuli. Note to self: yritä olla tilaamatta MITÄÄN näin lähellä joulua koska posti oli jälleen täynnä vaikka kello oli vasta jotain yli 12. Hermo meinas mennä.
Myös Pretty.fi:n tilaus tuli. Ensin siis kuvia:

Lankojen värit on vasemmalta oikealle: Tutu light, Meilenstain, 13AI, Q.E.D, Aquarius.

Pelikaupasta hain käytettynä tollasen pelin, jotain muuta kuin Mariota siis välillä. Alhaalla on vielä Beautyblender+saippua.

Langat ilostutti varsin paljon. Värit oli just hienoja ja kivempia kuin odotin, pelin koeajoin jo kerran ja vaikutti ihan ok:lle, BB on <3 tietysti.

Tän päivän aattelin kuluttaa neuloen Bearia jos saisin vaikka taskuihin asti tehtyä ja sit koitan saada Owliesukkia taas hieman eteenpäin. Jos saisin yhen kierroksen pöllöjä lisää ni alkais olee melkein varret sitte valmiina.

Rento sunnuntai

Olipas taas kiva päivä :) Mä muuten hoen tota aika paljon huomaan.. mutta jos on ni haittaako?

Jaksoin aamusta kauppaillakin. Kahvia lähin hakemaan mutta tuliko sitä sitten ostettua? No ei. Kaikkea muuta kyllä. Juustoja, suolakeksejä.. Leivät muistin onneks.

Sitte aloinki siivoilemaan pidemmän kaavan mukaan ku oli ystävä lapsineen tulossa käymään. Tämä tarkoitti siis imurointia ja pintojen pyyhkimistä. Huomaa muuten että se turhan poisheitto on ollu hyvä homma koska siivoaminen on niin paljon helpompaa. Aloin myös miettii että josko alkaisin niitä mattoja palauttelemaan lattioille kerran koiraki osaa jo tosi hyvin olla tekemättä mitään sisälle.

Siivoilusukat jalassa tietty.

Huomenna alkais kuopuksen osastojakso sairaalalla. Ei siis yötä olla vaan aamusta sinne ja himaan päästään joskus 12-14 välillä. Ma-ke siellä ja sitte perjantaina on palautepäivä ja katellaan mikä ois seuraava suunnitelman tapainen. Hirmuinen nivaska paperia piti täytellä. Monivalintakysymyksiä ja sellasia. Monta kertaa sama kysymys muotoiltuna vain erilailla.

Nyt voisin napata vaikka juustoja ja suolakeksejä viereen. Laittaa telkusta SuomiLOVE kun on pari jaksoa jääny kattomatta ja vaikka neuloilis alkuun Owlie sukkia ja sitte vähä esikoisen paitatunikaa.

Tämä pätee mun mielestä parisuuhteeseen ja ystävyysjuttuihinkin. Kyllä sen omanlaisen ihmisen vaan tunnistaa.

Onnenpäivä!

Löytyi!!! Neuletakki löytyi!! Kaksin kappalein jopa. Bikbokista (josta en yleensä löydä yhtään mitään) kaksi kivaa. Harmaa-musta ja mintunvihreä. Minttu on mulle värinä silleen uusi että en omista yhtään mitään sen väristä. 

Oon niin iloinen molemmista!

Sitten. Mulla on muutaman mummin neulomat villasukat jäljellä. Oon siis aivan loppuun kuluttanut. Nämä viimeiset on "tuoreimmat" eli taitavat olla viimeiset mummin mulle tekemät. Rakastan näitä ja tajusin että voisin koittaa tehä hieman samantyyliset uudet itelleni. Just on sopivasti puikoillakin viel raitasukat ni helpostihan ne sitten tekee tälläsiks pitkiks.

Koitin napata kuvan sillee et mun lempparimekkokin näkyis. Ihana ja paras mekko. Isot taskut ja ihana päällä. Saisinpa tollasia uusia monessa värissä. Kuvassa näkyy myös tän hetkinen neuletakki joka oikeesti on jo karun näkönen :D

Mun tarttis varmaa jo tällee pikkuhiljaa tehä asialle nimeltä peili jotain. Ollaan kolme vuotta asuttu tässä ja meillä ei ole peiliä. Ei sillee kiva asia. Tarkennan vielä että ei ole kokovartalopeiliä. Ainoat peilit on keittiössä ja mun vessassa. Ei ihan riitä siis.

Huomenna suunnistan siis Jumboon joululahjaostoksille ja toivon että löytyis kaikki tarpeellinen. Koitan samalla katella pitkään etsimääni Beautyblenderiä. Niitä toki netistä saa mutta mieluiten ensin haluan hypistellä sitä. Kattelen kans kaavakirjoja ja lehtiä jos sais likoille kivojen vaatteiden ohjeita. Huomaan että esikoista kiinnostaa jonkunverran vaatteiden suunnittelu ni se sais sitte osallistuakin hieman kun valitaan kankaita.

Ostoksista tulikin mieleeni että onko muilla ADHD-tyypeillä havaittavissa hillittömän shoppailun laantumista lääkityksen avulla? Huomaan siis shoppailevani paljon fiksummin nykyään. Etsin ja tutkin ja vertailen PALJON enemmän ja teen paljon enempi taustatyötä. Tähän nyt ei ehkä sovi se aikasemman postauksen juttu langan ostosta mutta kun se on laadukasta ja saan ne aika iisisti myytyä eteenpäin mikäli sellanen tilanne tulis..

Nyt on pakko alkaa neulomaan niitä sukkia kun on sellanen superiso inspiskin. Hyödynnän sen siis :)

Kuunnelkaa tää!! <3

(Oon aatellu että laittelisin tälläsiä postausten perään mitkä sopis päivän fiilikseen ja muuhun. Koitan ainakin.)

Hyvän mielen lauantai. (Vähän omia ajatuksia työkokeilusta jne)

Eilen olikin kiireinen ja kiva päivä. Nukuin taas pommiin (niinkuin oon tehnyt melkeen joka päivä parin viikon ajan) ja töihin menin vasta kymppiin. Onneks on liukuva työaika ja onneks on tehty tunteja sisäänki. Varsin kiireinen päivä kuitenkin ja huomaan et mä pystyn paremmin koko ajan toimimaan asiakkaiden kanssa kun tuotetuntemus paranee, jei! Tehtiin pomon kanssa uus sopparikin kun nykyinen loppuu parin vkon päästä. 5kk tuun siis olemaan tuolla ellen muuta työtä löydä.

Mähän olen siis työharjoittelussa. Tuosta on monet montaa mieltä ja yleensä vielä täysin vastaan aihetta. Itsekin olen ollut. Nyt kuitenkin mulla olis vaihtoehtona "olla vaan" kotona ja odottaa että löydän työtä tai sitten olla lähestulkoon omalla alallani tuolla paikassa työharjoittelussa. Taustaa sen verran että keväällä olin pajatoiminnassa joka on lähes vastaavanlaista mutta vähemmän työmäistä. Neuloin/virkkasin siellä tuotteita myyntiin omaan tahtiini ja aika paljon sain tehdä sitä mitä halusin. Tuonne pyysin itse omatoimisesti päästä kun meinas pää hajota himassa siihen "vain olemiseen". Tuolla sitten sain kuulla että on tämä nykyinen duunipaikkani mihin ottavat porukkaa työharjoitteluun. Itse pyysin sinne päästä ja pääsinkin. Edelleenkin monet on tuosta montaa mieltä ja tavallaan ymmärrän kyllä ne vastapuolenkin kannat.

Oma asenne tuohon työkokeiluun/harjoitteluun on että todellakin olen mieluummin siellä "ilmaisena työvoimana" kun vain olisin kotona. Joka ikinen päivä kun olen tuolla ollut (kolme viikkoa tähän mennessä) niin olen tykännyt siellä olla. Duuniporukka on varsin kiva, eräs duunikavereista on kotoisin lontoonkielisestä maasta joten saan kielitaitoani harjoitettua joka päivä, käsiteltävät tuotteet ovat varsin miellyttäviä joka myös hieman näkyy lompakonkin painossa :D Tiedostan että en ole tuolla lopunelämääni mutta teen duunin niin hyvin kun voin ja toivon saavani hyvän työtodistuksen ja hyvän suosittelijan myöhemmissä työnhauissa.

Kyllähän se vähän korpeaa että ei saa palkkaa työstä mutta paempi tääkin kun ei-mikään kotona.

Noniin, takaisin ruotuun ja alkuperäiseen aiheeseen. Kiireisen duunipäivän jalkeen kiirehdin kotiin ja koitin kiirehtiä itteni kuosiin ja kamat mukaan mitä illalla vois tarvita. Ois pitänyt ottaa kuva naamarista ja vaatteista koska aika hyvin mielestäni onnistuin. Enipoo, klo 15:09 huomasin että kappas, juna lähtee 15:23 ja mä olen edelleen kotona, FAK! Pienellä kiireellä siis asemalle ja enemmän kiireellä ostin lipun ja ehdin hyvin junaan. Siis junaan matkalla helsinkiin.

Jälleen joudun selventämään .. Oltiin ystävä R:n kanssa suunniteltu sellainen ylläri hänen äidille jolla on nyt hieman ollut suruja ja olin hieman huolissani ollut jaksamisesta. (Silloin kun isä kuoli niin tämä äiti kyseli kovasti mun jaksamista ja sellaista..) Ylläri siis oli että R:n lisäks mä ja R:n sisko mennään tälle äidille ja viedään ruokaa ja juomaa ja pelejä mukana. Sellainen ylläri extempore istujaiset siellä siis. R:n äiti luuli siis että viettää äititytärillan kahdestaan R:n kanssa mutta totuus olikin toinen.

Back to the story.. Mulla oli niin kivaa!!! Jotenkin jännitti koko päivän kun en tienny oikeen mitä oottaa mutta aivan turhaan. Oli ihan sairaan kivaa ja naamakin tais kerran krampata kun nauratti niin kovasti.

Nyt aamulla ei ollut edes krapulaa. Varsin fiksusti join siis. Broidi oli taas kiva ja haki mut helsingistä illalla. Normaalista poiketen me juteltiin koko automatka. Normaaliahan ois tälläisissä hauissa että ei jutella ihan hirveen kauheasti mutta nyt olikin kiva poikkeus. Pyysin broidin meillekin jouluksi ja sanoin että ei ollenkaan huolehdi mistään lahjajutuista kun tiiän että sillä on rahasta tiukkaa. Mulle riittää se että se tulis meille jouluna. Lupas tulevansa :)

**

Tänään siis en o tehnyt viel mitään. Korostan että vielä. Tuli sellainen ompeluolo. Mietin et voisin rykästä muutamat pipot kun tuota kangastakin on saattanut kertyä jonkun verran. Voisin kaulurinki tehä itelleni ja ehkä likoillekin jos ne sellaset tahtoo. Tarttis jaksaa ettiä myös jostain kaavat likoille huppariin ja collegehousuihin. Toistaseks siis vasta ajatustasolla että josko tekisin.

Tovin päästä pitäs lapset viedä mummilaan ja alkaa laittaa itteesä valmiiks ystävien glögi-iltaan. Ihan superia nähä taas pitkästä aikaa. Siellä tosin saan megasuuren kateellisuusolon kun heillä on ehkä hienoin koti ikinä. Olen tämän myös ääneen sanonut useaan kertaan. Vitsin hyvä mieli siis illastakin taas :)

Nyt kun mietin mitä just kirjoitin että pitäs ommella ja ja ja ja sitte viel likat hoitoon ja ittensä siistiks jne ni on muuten aika paljon puuhaa jos aikaa tähän kaikkeen on noin viis tuntia :D

Migreeni ja minä. Suruja ja paniikkikohtauksiakin.

Tämä nyt alkaa hieman poiketen aiheesta mutta kyllä se punainen lanka sieltä löytyy.

Mummi oli mulle aina yksi tärkeimmistä ihmisistä, melkeinpä tärkein. Muistan aina pelänneeni sitä päivää kun mummi kuolee. Tiesin että se toki joskus tapahtuu mutta se päivä pelotti niin paljon että aloin aina itkemään kun sitä erehdyin miettimään.
Sitten alkoi alamäki. Mummi sai sydänkohtauksen. Olin silloin 17v. Mummi toipui siitä tosi hyvin mutta sitten jonkun ajan päästä alkoi tulla sitä ja tätä ja tuota. Muistaakseni viimeiset kaksi vuotta mummi oli osastolla. Välillä kotona mutta pääosin osastolla. Voin kertoa että koko tuon ajan mä itkin. Pelkäsin ja itkin. Se aika on mulle varsin sumuista enkä tarkkaan muista oikein mitään siihen liittyvää. Itkin lähes päivittäin. Olin 25v, esikoinen ehti syntyä ja onneksi mummi ehti nähdä esikoisen ensimmäisen puolitoista vuotta. Tulin raskaaksi kesällä ja saman vuoden joulukuussa, itsenäisyyspäivänä, mulla soi puhelin. Kello oli viiden ja kuuden välillä. Se oli faija joka sanoi että mummi on nyt kuollut. En muistakaan siitä sitten enää muuta. Menin rikki. Oltiin anoppilassa ja anoppi pelästyi tietysti että mitä nyt on. Itkin hysteerisesti enkä saanut muuta sanottua kuin että hae A (mies siis). Mies tuli ja koitta saada selvää että mitä on käynyt. Sain vain kerrottua että mummi on kuollut, soita faijalle.

Mies lähti ajamaan mua sitten mummin kotiin. Siellä oli mun täti ja äiti tuli sitten perässä sinne. Lähdettiin siitä sinne osastolle missä mummi vielä oli ja sain nähdäkin mummin. Se ei ollu pelottavaa eikä kamalaa. Näin että mummi ei siinä enää ole. Olin aivan rikki. Jalat ei pitäneet. Siihen mun muistikuvat loppuukin. Se aika mummin kuolemasta hautajaisiin on sumua. Oli pakko pystyä toimimaan esikoisen kanssa kotona ja oli pakko pysyä kasassa koska mulla oli vauva mahassa. Ei voinut mennä rikki. Ei voinut mennä rikki myöhemminkään kun sitten mulla oli vastasyntynyt vauva joka tarvitsi ehjän äidin.

Aikaa kului. Väistelin aivan kaikkea joka saattoi mitenkään viedä ajatukset mummiin. Jos joku keskustelu tai esine tai tuoksu vähänkään muistutti aiheesta niin suljin sen pois. Suljin mun mielen ja ajatukset.

Aloin saamaan ihan jäkyttäviä migreenikohtauksia. Olin sairaalassa kiputipassa. Aloin saamaan paniikkikohtauksia. Luojankiitos tajusin itse pyytää päästä psykan juttusille. Silloin alkoi hoitosuhde nykyisen psykani kanssa. Ensimmäisen käyntikerran jälkeen selvisi isosti että mun kroppa alkaa antautumaan koska mun sisällä on niin järkyttävä määrä surua. Surematonta surua. Se tulee väkisin pihalle migreenin ja paniikkikohtausten muodossa. Sen ensimmäisen käyntikerran jälkeen tulin kotiin ja vaan itkin. Itkin aivan hysteerisesti eikä se loppunut. Mies lähti hakemaan lapsia hoidosta ja sanoin että kun tuutte kotiin ni oon keräilly itteni siihen mennessä ja puhutaan sitten illalla kun lapset on nukkumassa.

Ilta kului ja lapset meni nukkumaan. Kerroin miehelle aivan kaiken. Itkin ja kerroin. Menin rikki eikä itkusta tullut loppua. Tajusin että nyt se suru tulee pihalle ja tää ei ole mikään nopea prosessi. Meni varmaan puolisen vuotta kun tietoisesti käsittelin aihetta. Kun psykalta kysyin että mistä mä oikein aloitan tän surunvyyhdin purkamisen niin se vastasi aika hyvin että ei sillä ole väliä, kunhan vain pala kerrallaan niin jossain vaiheessa se alkaa selkenemään. Niinhän se alkoikin. Mulla on laatikko missä on mummin yksi vaate ja pari tavaraa. Tietoisesti avasin sen ja haistoin mummin tutun tuoksun. Katsoin kuvia ja itkin. Itkin niin paljon kunnes kyyneleitä ei enää riittänyt. Tätä tosiaan kesti varmaan se puolisen vuotta ja sitten aloin huomaamaan että mähän pystyn puhumaan mummista ilman että itken. Voin jopa hymyillä. Migreenit alkoi helpottaa. Paniikkikohtauksetkin väheni.

Nyt jälkikäteen kyllä kauhistuttaa se tila missä olin. Olin tehnyt itelleni järkyttävät muurit ympäille silloin kuoleman aikaan ettei kukaan vaan pääse sanomaan mitään väärää ja tekemään säröä siihen rakennettuun muuriin. Ajan myötä se muuri kasvoi ja tuli kovemmaksi. Lopuksi mulla itellä ei ollut enää tilaa millekään vaan se suru oli ainut asia mitä välttelin ja pelkäsin.
Tein tuon suruprosessin aikana itseni kanssa sopimuksen että mä opettelen puhumaan. Valitsen muutaman ihmisen joihin luotan ja jotka koen turvallisiksi. Kerroin niillekin samat kun miehelle. Menin rikki ja kerroin että tarvitsen apua ja tukea. Sitä sain ja varmasti osittain tuonkin päätöksen takia mulla on elämässä muutama oma ihminen jotka tuntee mut ihan kokonaan. Ne tuki mua silloin kun en ite jaksanut ees olla. Otti osansa siitä surusta kannettavaksi koska mulle se oli liikaa.

Nyt tiedän miltä tuntuu kun menee rikki.
Tiedän myös miten ei kannata surra.
Osaan puhua oikeista asioita oikeille ihmisille enkä koita itse vain pärjätä yksin.

Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Mummin kuolema oli kamala asia mutta toi mukanaan sen että mä opin puhumaan ja suremaan. Nuo opit tulivatkin sitten tarpeeseen kun isä kuoli. Mikäli noita en ois oppinut niin en edes uskalla miettiä missä nyt olisin..

**

Mutta niin. Migreeni ja minä. Tällä hetkellä ollaan kavereita. Ei sydämmellisiä mutta sellaisia jotka tapaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Hormonaalista se ainakin on ja sitten menkkakierron ulkopuolella satunnaisesti. Niinkuin tänäänkin. Aamupalaksi lääkesatsi ja duuniin. Se on mulle normaalia arkea.
Pahimmat migreenit tulevat edelleen aamuyöstä ja silloin pelkään kuolevani. Kuoleminen varmasti tuntuu siltä. Tällä hetkellä mulla on stydit lääkkeet loppu ja pitäs muistaa lekurista niitä pyytää. Imigran nenäsuihke siis. Aamuyön migreenit kun tuppaavat laittaa oksentaan ni ei o lääkkeitä mitä ottaa. Aamulla ja päivällä alkavat migreenit saan menemään ohi kevyemmällä lääkekombolla onneksi.

Monet ovat mulle sanoneet että ei sulla varmaan paha ole kun voit töissä olla/koneella istua/puhua/kävellä. Niin, jos sulla on tiivis suhde johonkin niin aika nopeasti siitä tulee arkea. Eli ei mun hermo kestäisi vain olla koska sattuu. On pakko kehitellä se korkeampi kipukynnys jotta voi toimia edes jotenkin. Aamuyön migreenissä en voi maata vaan olen etukumarassa istuma-asennossa ja odotan huojuen että lääke toimisi. Toki sitten jos se korotettu kipukynnys ylitetään niin sitten oonkin sairaalassa tippaletkun jatkeena. Onneksi viimekerrasta on jo reipas vuosi.

Keskiviikko.

Maanantai oli varsin kiva postipäivä. Wollmeiset tuli! En saa noista hyvää kuvaa koska valo, sitä ei ole. Mutta ne on IHANIA! Kaksi DK:ta, yks Blend ja kaks Twiniä. Kauhean haastavaa taas miettiä mitä noista malttaa tehä. Maanantaina oli myös Ikeaa. Aika halvalla pääsin kun löysin vaan neljä käsipyyhettä (2xpun ja 2x musta) ja kaks settiä valokuvakehyksiä tuohon valokuvaseinälle. Melko harvinaista päästä noin edukkaasti pihalle. Oli kiva nähä myös sitä kaveria jonka kanssa oli sovittu ikea-treffit.. varmaanki sellane 4v viime näkemisestä aikaa siis.

Eilinen oli haastava töissä. Kämmäilyä hieman, tarvikepussukka minkä vasta tein ni hajos.. Niijoo ja näinhän mä vauvaakin! Kaveri monikoitui jokunen kk sitten ja näin sellasta 6vkon ikästä pötköä enkä saanu minkäänlaista vavaukuumettakaan \o/
Oon nyt kuitenkin taas sen ongelman edessä että tarttee edelleen se puhelin saada johonkin. Kestävämpi olkahihnaratkaisu pitäis siis keksiä.

Alotin eilen itelle Cold As Fuck -tumput. Pitkään pähkäsin lankojen väriä ja olin tylsä ja päädyin mustaan pohjaan ja pinkkiin väriin. Lankana toki Wollmeise ja hitto että neuloutuu nätisti. joudun viel tekee yks kerrallaan kun en taho jakaa noita keriä kahteen ja samasta kerästä ei voi/kannata kirjoneuletta alkaa tekeen kun kiertyy ja solmuuntuu, been there, done that.

Tänään olis likkojen päiväkodilla luvassa joulutapahtuma mihin pitäs suunnistaa. Kiinnostus nolla. Oon iha kauheen huono sosialisoimaan tollasis pk-jutuissa missä on lasten kavereiden vanhempia. Tunnen niin monella tavalla eroavani siitä porukasta et ei vaan nappaa tollaset. Pakko se nyt kuitenkin on mennä..

**

Mulla on pyöriny viimeaikoina pari aihetta mielessä mistä pitäis/vois kirjoittaa mutta jotenkin ne tuntuu vuoren kokoisilta ja sellaisilta vaikeasti aloitettavilta. Jospa sitä nyt jossain vaiheessa koittais edes.

Torstai ja hyvä mieli.

Eilinen postaus jäi vähän tyngän tapaiseks kun laitoin sen puhelimella ja mulla tuppaa sillon tuleen aivan jäätävä määrä typoja. En ees tiiä uskallanko lukea sitä ja järkyttyä jälleen kuinka en osaa kirjoittaa :D Tänään ei ollu migreeniä \o/ Jospas se ois nyt tältä erää taputeltu. Oon vähä alkanu huomaamaan että tulee kierron mukaan eli se ois siis hormonaalista sitten. Kiva, not, siihen kun ei auta estolääke eikä kauheen hyvin särkkäritkään mitä käytän ja kun mulla ei enää sitä imigranin nenäsuihkettakaan ole kun resepti menny vanhaks. Voisinkin koittaa josko saisin sen uusittua vaikka se ei ole e-reseptinä ollukaan vaan ihan paperisena.

Eilen oli pennun kasvattajan fb-ryhmässä puhetta koiran vetämisestä hihnassa ja kuinka siihen reagoi ja toimii. Bongasin että ainakin yhdellä on sama tapa käytössä kun meillä. Hihnasta "valjaat". Ystävä vinkkas ton mulle tovi sitten ja toimii aivan älyhyvin. Tähän kohtaan laitan kuvan jotta tiiätte mistä puhun.

Elikkä noin. Rinnan ympäri ja ristiin lukkopään kanssa. Kun T kävelee nätisti niin hina on varsin löysästi tuosta ympäri (ehkä jopa liiankin koska hieman aiheuttaa välillä haastetta) ja kun yhtään vetää niin se kiristyy ja T lopettaa välittömästi vetämisen. Ei siis ehdi kiristymään juuri ollenkaan vaan koira tuntee sillon vaan hihnan ympärillään mikä jo tekee stopin sen hetkiselle kulkemiselle. Toki palkitaan ja kehutaan kun kävelee vierellä että oppii siihen oikeaan tapaan kävellä. T omaa myös kuuloaistin kun tuo hihna on noin ja tottelee niitä paria komentoa minkä jos osaa sisällä. Jännästi vaan unohtuu ulos tultaessa jos on vaan hihna kiinni pannassa :D

Tänään taas läks duunissa lapasesta. Tällä kertaa ostin puuvillaa ja sitte sellasta laukkukangasta (kissakuvioinen).

Kissakuvioisesta aattelin tehä kestokassin jossain välissä ja nuo muut on vielä kysymysmerkkejä :D Ylläri. Jonkunlaisen pussukan jokatapauksessa teen koska töissä sellasen tartten. Niin ja esikoinenkin ja saa se sitten valkata ite kankaan siihen.

Huomenna olis tiedossa tytöitten ilta ystävän luona. Sinne tulee toinenkin läheinen ihminen ni on kyllä siis kivaa tiedossa :D Anonyymi glögisti ilmoittautuu siis :D Sinne oon luvannu keksejä leipasta mutta unohdin eilen tehä taikinan. Nyt mietin että onnistuiskohan jos teen taikinan tänään ja huomenna uunitan. Taikinan ku pitää olla mieluiten vuorokausi kylmässä. Ehkä mä yritän.>

Mulla on jostain tullu ihan jäätävä puuhasteluinto kyllä. Oon tästä jo varmastikin maininnut.. Nytkin on kaks jätesäkillistä roskia odottelemassa loppusijoitusta. Lisää on tulossa kunhan vaa saan vauhdin päälle alkovien kanssa jne.

Noh, tänään on kuitenkin siis projektina ainakin yksi kappale pussukoita, keksitaikina ja mahdollisesti porukoilla käynti. Ehkä siinäkin on jo tarpeeks.

Hiiohoi ja kiva päivä!

Nonni. Onpahan ollu sunnuntai. Tikuttelin kolmeen asti miehelle lupaamiani tumppuja. Varsin kiva flow löytyi ekaa kertaa kirjoneuletta kohtaan. Aikaisemmat yritelmät on kuitenkin päätyneet vain purkuun. Nyt tuo vaan soljuu eteenpäin. En tiiä mitä teen toisin.

Kolmen paikkeilla lähettiinki esikoisen kanssa tuohon "naapuriin" mis asuu esikon entinen päiväkotikaveri. Ollaan tän äiskän kanssa otettu melkeen tavaks vierailla puolin ja toisin jotta likat pääsee sosialisoimaan kun eivät enää päiväkodissakaan nää. Oli aika liikkistä kun kerroin vasta tunnin ennen lähtöä mihin oltas menossa ja kun huomasin että lapshan alkaa itkemään kun ilostui niin kovasti. Mitenniin empaattinen laps :)

Tuolla sitte sainkin TAAS jonkun puuhastelukipinän ja vaihettiin miehen kanssa olkkarissa järjestystä. Niinkin paljon kun sohva ja kaks tuolia eri paikkoihin. Huima ero ;) Siinä sitte ohimennen aloin lipastoa käymään läpi jne niin taas läks kauhee kasa turhaketta roskiin. Käsitöille laitoin tollasen säilytyslaatikon mihin laitan tällä hetkellä työn alla olevat. Siis sellaset mitä teen eniten kiireellä. Täl hetkellä sielt löytyy nuo yllämainitut tumput, yks kauluri, pöllösukat, viltti ja neuletakki :D Laatikko ei siis o pienimmästä päästä :D

Koitan saada tätä kotia jotenkin fiksummaksi sillee siisteyden kannalta ja jotenkin maksimoisi säilytystilankin. Heittelen siis sellasta kamaa roskiin mille en vaan keksi paikkaa ja mitä ei o käytetty aikoihin. Parin viikon päästä pitää Ikeaan suunnistaa hakemaan sitä säilytystilaakin..

Mutta joh. Nyt hetkeks kattelee viel telkkua ennen kun kutsuupi uni. Tavoitteena olla ens viikolla jopa ajoissa töissä eikä siinä liukuman puitteissa viime tinkaan.

Lauantai

Meillä olikin hieman normista poikkeava lauantai. A lähti heti aamusta Lappeenantaan autojuttuja tekeen ja ite vaan olin koko aamun. Tarkoitushan oli sitä ja tätä ja tota, loppu tulema oli ei mitään noista. Likatkin oli viimeyön anoppilassa eli olin vaan elukoiden kanssa. Aamupäivänhän mä sitte käytinki tän blogin kyhäilyyn.

Kun oltiin likat haettu ja samalla saatu koiralle ISO kassillinen peuran luita (tällä kertaa ilman uunitusta) niin alettiin A:n kanssa puuhasteleen ja nakitettiin likatkin siivoamaan oma huone.
Oon todennu että pää tykkää eniten kun saa puuhastella himajuttuja loogisemmaks.

Mulla on ollu joku juttu ja se on tarkoittanu ryönän poisheittämistä. ÄRSYTTÄÄ ryönä ja roipe ja sellanen turhake. Oon nyt viikon parin sisää heittäny monta kassia käsityökamaa roskiin ja yhen ikeakassillisen vein KiKen uusiopajalle. Tiiän että menee ainakin käyttöön ja tarpeeseen. Järkkäsin sillo reilu viikko sitte ton lipastonkin laatikot jotka oon vallannu itelleni langoille ja tarvikkeille. Nyt on paljon loogisemmin kaikki. Puuvillat ja villat eri lootassa, keskeneräiset omassaan ja sit viel jämälangat pussitin erikseen.

Tarkoitus ois pikkuhiljaa loppuvuotta kohden saada sitä ylimääräistä tavaraa pois ja roskiin. Yläkerrassa on yks alkovi vaiheessa ja kellarissa on paljon viel ihan roskaa. Jos vaikka huomenna?

N pyysi tässä et tehtäis sille kännykkäpussukka, itelläkin ois tarve jollekin sellaselle. Pitäs töissä saada siis puhelin, huuli- ja käsirasva, kyniä ja avaimet johonkin roikkumaan. Töistä ostin tässä just kangastakin. Ne vaan on trikoota et tarttis keksiä eka se juttu millaisen tekis... mietintämyssy ollu jo viikon päässä.

**

Noin. Taas kävin pistämässä turhuuksia roskiin. :D Tää on selkeesti jtn anti-shoppailua tai jotain.. En ymmärä. Ei o ennen tällästäkä ollu.