Maanantai ja arki(ko?)

Eilinen kuluikin ommellessa. Sain leikattua itelle ja miehelle collarihousuihin kappaleet ja jopa ehdin ommellakin toiset melkeen valmiiksi. Onneks ennen ompelua tajusin että ainii, taskut. Kuosittelin vielä sitte taskutkin molempiin. Oon aika yllättyny miten siistiä jälkeä sain. Yllättynyt siis koska mun mielestä mun ompelukäsialani ei ole ollut koskaan siisti.

Kuva nyt ei ole niin tarkka kun haluaisin mutta kyllä siitä selvää saa. Vuorikankaaks otin vaan jonkun trikoopalan mitä kaapissa oli ja musta se on aika hauska lisä noihin. Noista tulee siis eriparipuntit. Mulla on selkeesti joku tälläne eriparijuttu käynnissä :D

Eilen aloitin (taas) uuden työn kun oivalsin että mullahan on langat siihen. Oon jo PITKÄÄN haaveillut Japan Sleeves -mallista mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten viimeinkin sain. Meinasi muuten aivo nyrjähtää tuon pitsin kanssa. Site kun tehdään nurjallakin. Ei meinaa pienet aivot sitä jaksaa ymmärtää. Nyt kun eka kaavion toisto on kohta tehtynä niin alkaa jo hieman sujumaankin eikä jatkuvasti tartte olla kieli keskellä suuta ja purkamassa. Teen nuo pitsikaitaleet yhtaikaa jotta ei tartte kokea kahden kappaleen syndroomaa. Aika nopeasti se kyllä etenee silti.

Ostin lauantaina sen Opin base coatin joka tekee kynsilakasta kuorittavan silloin kun sen tahtoo pois. Hitto miten hyvä lakka! Oon jo kerran kuorinut lakat pois ja uudet laittanut tilalle. Isoin hyötyhän tossa on glitterlakoissa jotka jämähtää kynsiin aivan liian kovasti. Koitin nyt laittaa pelkästään itä Opin hilelakkaa ilman että laitoin pohjalle mitään ja tuli hirmuisen kiva!

Huomasin nyt vasta kuvassa että unohdin yhteen kynteen tehä siistimisen mutta menköön. Hieno lakka se silti on! Jos tuohon ei laita topcoatia niin tulos on hieman hiekkalakan tapainen mutta ite tykkään enemmä ihan kiiltävästä pinnasta ni laitoin Seche Viten tuohon päälle.

Mies läks tuossa joku aika sitten tallille ja me jäätiin sitte kotiin. Ollaan katottu jo Jali ja suklaatehdas ja pari piirrettyä elokuvaa. Ite saan neulottua ja löhöiltyä. Ei kyllä voi ekana duunipäivänä valittaa etteikö olis lomalla levätty.. Voisin jossain vaiheessa taas käydä läpi noita keskeneräisiä ja jaotella ne jotka tulee valmiiksi ja ne jotka menee purkuun. Mä kun rakastan alottaa asioita mutta haaste on se mielenkiinnon pysyminen siinä. Oon kyllä pariin otteeseenkin tehnyt valmiiksi käsitöitä jotka oon aloittanu parkikin vuotta aikaisemmin.

Oon tässä miettiny että mitähän uuden vuoden lupauksia tekisin. Oon siis ihan hirmuisen huono lupauksissa ja siks oon tehny nyt parina vuonna sellaisia panostuksia. Koitan panostaa johonkin asiaan enemmän. Nyt oon aatellu että panostaisin käsitöihin ja siihen että tekisin enemmän tarpeeseen(oma perhe ja ystävätkin) ja että koittaisin tehdä varastoon asioita ni olis sitte ens jouluksikin ehkä pukinkonttiin asioita.

Paljon asiaa :)

Onpas ollukin nyt väliä kirjoittelussa. Ollu jouluilua ja muuta ni ei vaan o ihan jaksanu.

Aatto me oltiin siis ihan vain kotona. Broidi tuli joskus yhen aikaan ja nappas koiran ja läks sen kanssa pihalle. Me laiteltii sillä aikaa ruuat valmiiks ja katettiin pöytä. Broidi kävi jokun megalenkin ku jouduin soittelee sille et tuus ny ku ruoka ois jo. 

Syötiin ja sitte maagisesti joulupukki jätti lahjapussin terassille. Hämmentävää! ;) Pussista löytyi meidän ja vähän myöhemmin vielä anoppilan lahjat. Likat sai kerrankin ihan superkivat lahjat (äitin mielestä kivat siis). Ei ollu järkyttävää kasaa pikkuhilkettä ja paketoitu asioita vaa pakettien määrää nostettavaks. Enkä tarkoita että aikasemminkaan oltas menty ihan metsään. Pari joulua sitten vaan kävi pieni ylilyönti ja noi sai AIVAN liikaa lahjoja ja sen kyllä huomas. 

Miehelt sain lisäosan Thomas Sabo sarjaan mitä mulla on kaulakoru ja rannekoru jo ennestään siis. 

Tuo VW on viimejoululta ja tämä uusin lisäosa on tuo pöllö. Ihan superkaunis!

Anopilta saatiin nää keittokirjat. Ihan sairaan hyvät!! En osannu tollasta ees toivoa mutta nuo kyllä osui ihan nappiin.
Mutsilta saatiin paistinpannu mitä oon jo jonkun aikaa himoinnut. Sellainen valkoisella keraamisella pinnoitteella. Voisin vielä kuvata sen tähän jossain vaihees.

Joulupäivänä käytiin sitte molempien porukoilla syömässä. Eka oltiin anoppilassa missä sain puuroa (en o ite jaksanu himassa nyt tehä) ja siitä suunnistettiin porukoille. Siellä siis saatiin sitte loput paketitkin. Broidin kanssa otin yhteiskuvankin. Se on siis sinänsä erikoista kun se ei yhteiskuvista perusta :D

<3

Eilinen menikin sitte ihan putkeen. NOT. Tosiaan en o juurikaan yhtään mitää energiajuomia juonu enkä kahviakaan ku ne pitää olla jtn makulatteja et pystyn juomaan. Tästä sitten tuli migreeni mikä ei oikeen meinannu loppua millään. Neljän aikaan nappasin lääkettä mutta se ei auttanu muuten kun pysäytti sen migeenin. Ei siis poistant mutta se vaan jämähti paikalleen. Eikä oikeen sitte enää seiskan aikaa voinu alkaa mitää kofeiiniakaan vetelee. Ois ollu unet aika hukassa :D Alko jossain vaiheessa sitte jo oksettamaanki ja piti koittaa hissukseen suödä ja ja juoda ees jotain jos jeesis. Kyllä se siitä sitte helpottukin mutta kauan siihen meni.

Mun PITI saada jouluaatoksi ne appiukon sukat valmiiks mutta noh, en saanu. Eivät ole vieläkään valmiit mutta oon jo kärkikavennuksissa eli tänään pitäs saada valmiiks. Lankakin aiheuttaa lisäjännitystä kun en tiiä riittääkö :D

Alotin eilen uuden neuleen. Ihan vain kun inspiroiduin Asan neulomista sukista likoille. Niiden väricombo on aivan täydellinen. Malli on yllättäen taas Välimäen mutta minkäs teet kun oma maku kohtaa nin hyvin suunnittelijan tuotoksiin. Lankana on Wollmeise DK ja väreinä Himbeere ja Safran.

Kohta aattelin lähteä suunnistamaan aleihin vaikka ei mulla kauheasti ole sitä rahaa sinne.

***

Aleissa kävinkin jo. Ystävä haki kyytiin ja käytiin vaan kattelemassa ja kiertelemässä. Toki parannettiin maailmaakin kahvin kera. Eilinen cofeiini-migreeni oli tuoreessa muistissa ja otin ihan makulatten. Ai että oli hyvää. Oikeasti kyllä lähdin siis vaan noita mukeja hakemaan mutta kyllä nuo muutkin tarpeeseen tuli. Meikkisienen ostin hätävaraksi koska tosiaan tupannu olemaan tapa että aina kun johonkin tykästyn niin yhtäkkiä se lopetetaan. Aiemmin jo valkoisen olin ostanut mutta annoin sen ystävälle jonka koin että siitä saa iloa niinkun mäkin sain.

Taika-mukeja kaksi. BeautyBlender, L'Orealin seerumi (IHANAN tuntuiseksi jätti ihon kun testerillä koitin), uudet baby lips -huulirasvat, kaksi kimallelakkaa ja Opin peel off pohjalakka.

Lähikuvakin vielä lakoista.

Laitoin heti testaukseen tuon kynsilakankin :P Ihan vaan tiedoksi että pohjalakka EI jää valkoiseksi vaan kuivuessaan muuttuu läpinäkyväksi mattapinnaksi. Myyjä antoi ymmärtää että jää valkoiseksi joten nyt mulla ei EDELLEENKÄÄN ole sitä valkoista pohjalakkaa mikä ois pastelliväreille aika tarpeellinen. Tarttee jossain välissä sellanen vielä jostain ettiä. 

Kuvissa tumma pohja on Lumenen Arctic Sky(ystävän äidiltä sain tänään) ja pinkki on Essien punaiseen taittava pinkki. En nimeä löytänyt, senkin sain siis ystävän äidiltä.

Ylemmän kuvan hile on Opi My voice is a little norse ja Alemman on Lumene Natural code Jewel green. Kovin samanlaiset ovat kynsissä mutta laadullisesti Opi on yllättäen parempi. Hilettä ei joutunut OLLENKAAN "asettelemaan" vaan kunhan suti menemään, Lumenen kanssa piti sitä taas sitte vähä asetella ja pohtia enemmän. (Pahoittelut kuvan laadusta mutta koska ilta ja ei ole valoa..)

Sitten. Olen huomannut että pöllöasiat ovat saattaneet lähteä rukkasesta...... Kaikki lähti ystävän kanssa tästä tatuoinnista. Sen jälkeen pöllöjä on ilmestynyt sinne ja tänne. Välillä käy niin et kauppareissulla bongaan pöllön ja tulee olo että pakko ostaa itelle ja ystävälle. Näin kävi tänäänkin.

Pöllöt siis lisääntyy :)

Mutta nytpä alan viimeistelemään noita sukkia jotta viimeinkin saisin ne puikoilta pois ja uuteen kotiin..

Lauantain pikaiset turinat.

Jopas taas on aikaa vierähtäny. Tuntuu et mitä lähempänä joulu on ni sitä vähemmän on "ylimääräistä" aikaa.

Aikaisemmin taisin mainita mun tabista ja että koitan sitä elvyttää henkiin. Mä onnistuin! Se heräs ja toimii ihan hyvin. Latauksen kanssa on ongelmaa edelleen mutta toimii silti jotenkuten.

Se toimii!

Saatettii miehen kanssa antaa jo yhet lahjat toisillemme eilen koska saatetaan olla malttamattomia. Mä sain kauan haluamani puikkosetin ja mies sai uuden pelin Xboxille. Jokunen päivä sitte mietittii et josko ostettas uus konsoli yhessä. Tosiaa taloudesta löytyy se Xbox 360, Nintendo Wii U ja 2x Nintendo DS. Seuraava ois siis loogisesti PS4. Ollaan viel suunnitteluasteella mut saas nähä.
Ps:lle sais kivoi pelei mitä ei noille muille tunnu saavan ja mua ehkä kiinnostais hieman hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja koittaa jtn uudenlaista. Tällä tarkoitan muutakin kun Marioo tai Crash Bandicoottia :D En oikee tiiä millanen se sitte ois mitä tahtoisin koittaa mutta mitään överiäiskintää se ei sais olla eikä mitää jäätävää sotimista ja sellast. Saa ehdotella :)

Tänää ois luvassa pikkujouluilua isommalla kaveriporukalla ja hitsi että ootan kovasti. Saas nähä tajuanko ottaa ollenka kuvia illal mutta mikäli näin käy ni voisin jonkunlaisen postauksen tehä aiheesta. Mietin et oisko musta siihen että laittaisin uuden mekon. Sen siis minkä vasta Hennesilt tilasin ja mitä mietin että tohdinko.. Jää mietinnän asteelle viel parin tunnin ajaks.

Torstaina olikin sitten kiva postipäivä:

Mun Urban Decayt tuli! Nyt onki sitte illat käytetty testailuun. Tulokset olleet melko koomisia koska oon tehny aina eripari silmät :D Youtubestaki oon monta passelia jeesivideoo löytäny enkä oikee enää tiiä mikä niistä ois vaikka tätä iltaa miettien paras.

Eilen alko likoilla ja miehellä joululoma. Pari viikkoa sitä tiedossa siis. Mul on viel ma ja ti duunia ja sit seuraavan kerran 7.pvä meen takas.

Olin muuten fiksu ja hankin itellenki näppärän joulukiireenkin viel. Kysyin appiukolta että tarviiko se sukkia -.- Tietysti se tarvii ja sitte teen sellaset. Se virhe oli siinä et kysyn VIIKKOA ennen aattoa. Oisko ollu fiksumpaa vaikka kysyä paria viikkoa ennen? No, nasa-langasta on nyt tulossa sitten sukat. Onneks on kivat puikot millä tehä ;)

Surulapsi.

Se on sellainen pieni ja siro. Sillä on ruskeat silmät ja isot silmät. Sillä on paljon tunteita ja se tuntee ne isosti. Oli ne sitten hyvä tai huono. Iloille on hymähdelty, peloille vähätelty ja suruille käännetty selkä. Kyyneleitä ei ole koskaan pyyhitty eikä koskaan sanottu että itke vain, päinvastoin, komennettu lopettamaan se turha itku. Sellainen lapsi jonka olemassaolo on tässä ihan vasta huomattu mutta kuitenkin se on ollut jo kauan olemassa. Koskaan sitä ei ole koitettu hoitaa. Se on peitelty piiloon paksuin peitoin ja verhoin, lukittu monen lukon taakse jotta kukaan ei koskaan saisi nähdä tai tietää.

Se on ollut hiljaa vuosia. Lähes koko olemassaolonsa. Silloin kun se on yrittänyt edes hieman saada ääntään kuuluviin, on se hiljennetty useammalla peitolla ja verhoiltu entistä paremmin.

"Hulluhan sä olet"

"Ootko miettinyt että menisit hoitoon?"

"Kato mitä sä oot mulle tehnyt, katso peiliin kuka tän mulle teki"

"Kato nyt miten ruma sä oot, oksettava ja kuvottava"

"Ei tollasta kukaan koskaan halua"

"Ei susta koskaan tule mitään, ikinä"

"Tule sitten haudalle sylkemään"

Ajatellaan sitä hiljaista surua lapsena. Sellaisena suurisilmäisenä ja sirona. Sillä on paljon tunteita, ja se tuntee ne isosti. Oli se sitten hyvä tai huono tunne. Ilolle on hymähdetty, pelolle vähätelty, suruille käännetty selkä.

Se pieni lapsi pitää itseään rumimpana asiana maailmassa. Tyhmin ja ilkein lapsi mitä on koskaan ollut. Eihän sellaista halua kukaan eikä sellaista halua edes lähelleen. Mihin niin huono lapsi koskaan kelpaa.

Sanotaan että aika parantaa. Parantaako se tämänkin? Vai tuoko aika mukanaan vain unohduksen. Unohduksen siitä miksi alunperinkään tuli surulliseksi?

Aika tekee työtään ja surulapsi unohtuu. Jäljelle sää vain rikkinäinen ja yksinäinen lapsi. Ei ole enää sanoja jotka tekevät särön, on vain sirpaleita siellä täällä ja se olo että ei kelpaa koskaan. Unohtuu ne syyt miksi surulapsi alunperin syntyikään. Jää vain se tunne että on kuvottava ja turha.

Aikaa kuluu. Yhtäkkiä oman lapsen halaus aiheuttaa kyyneleet. Yllättäen joku sana aiheuttaa palan kurkkuun. Välillä ei mistään syystä tulee olo että joku ahdistaa nurkkaan ja katsotaan silmissä inhoa ja vihaa.

Mikä sitten parantaisi tuon hiljaisen ja surullisen lapsen? Mikä parantaisi ne haavat? Kuinka sille hiljaiselle lapselle annetaan ääni kertoa että nyt ei enää? Mikä veisi pois ne kulman takaa yllättävät tunteet? Mikä on se kohta kun saa sanoa että nyt riittää? Koska voi sanoa että mä olen tärkeä ja mä kelpaan, vaikka en sitä sinulle koskaan ollutkaan..

Opin että se ei tule jäädäkseen,

mä en suostunut koskaan sen otteeseen.
Se on muisto sun äänestä kertomassa, mä en kelpaa.

No hei, sinä itse teit musta tällaisen.
Ei, mun elämä ollutkaan sun mittainen, joo..

Rento sunnuntai

Olipas taas kiva päivä :) Mä muuten hoen tota aika paljon huomaan.. mutta jos on ni haittaako?

Jaksoin aamusta kauppaillakin. Kahvia lähin hakemaan mutta tuliko sitä sitten ostettua? No ei. Kaikkea muuta kyllä. Juustoja, suolakeksejä.. Leivät muistin onneks.

Sitte aloinki siivoilemaan pidemmän kaavan mukaan ku oli ystävä lapsineen tulossa käymään. Tämä tarkoitti siis imurointia ja pintojen pyyhkimistä. Huomaa muuten että se turhan poisheitto on ollu hyvä homma koska siivoaminen on niin paljon helpompaa. Aloin myös miettii että josko alkaisin niitä mattoja palauttelemaan lattioille kerran koiraki osaa jo tosi hyvin olla tekemättä mitään sisälle.

Siivoilusukat jalassa tietty.

Huomenna alkais kuopuksen osastojakso sairaalalla. Ei siis yötä olla vaan aamusta sinne ja himaan päästään joskus 12-14 välillä. Ma-ke siellä ja sitte perjantaina on palautepäivä ja katellaan mikä ois seuraava suunnitelman tapainen. Hirmuinen nivaska paperia piti täytellä. Monivalintakysymyksiä ja sellasia. Monta kertaa sama kysymys muotoiltuna vain erilailla.

Nyt voisin napata vaikka juustoja ja suolakeksejä viereen. Laittaa telkusta SuomiLOVE kun on pari jaksoa jääny kattomatta ja vaikka neuloilis alkuun Owlie sukkia ja sitte vähä esikoisen paitatunikaa.

Tämä pätee mun mielestä parisuuhteeseen ja ystävyysjuttuihinkin. Kyllä sen omanlaisen ihmisen vaan tunnistaa.

One of those days.

Se olis pitäny jo heti aamusta tajuta. Päivästä ei ollu tulossa hyvä. Melkolailla kaikki oli jossain vaiheessa menossa jollain tavalla pieleen.

Aloitetaan siis aamusta. Nukuin pommiin. Tarkoitus oli nousta kasilta ja mennä ysiks töihin. heräsin 9:10 ja klo 9:40 olin menos lasten kanssa pihalle ja autoon kun huomasin että autonavaimia ei ole missään. MISSÄÄN. Puhelu miehelle, kiukuttelua, etsintää ja etsintää, uusi puhelu miehelle ja samalla etsintää, ensimmäinen hermoromahdus ja puhelu miehelle. Appiukko tuli pihaan ja hyppäsin rattiin. lapset päiväkotiin ja appiukko kotiinsa. Suunnaksi työpaikka.

Töissä olin klo 10:45. 45min myöhässä siis. Nappasin ekan keräilylistan. 90% kerättävistä oli jossain mistä ei melkein kukaan tiennyt mitään ja loput hukassa. Sain sen tehtyä ja otin seuraavan lista. Se oli vielä hankalampi ja ihan jokaista asiaa sai pitkän kaavan mukaan etsiä.

Lähin duunista normiaikaan ja menin Prismaan hakemaan esikoiselle joululahjaa joka osoittautuikin huonoksi ja piti lennossa sitte keksiä uus. Prismassa sitä ei ollut joten suunnaksi BR-Lelu. Siellä epämääräistä haahuilua ja lelu ostaen.

Selvisin kotiin ja istuin koneelle enkä ees halunnut ajatella etsiväni niitä autonavaimia kun oisin vaa nostanu kierrokseni ja ollu sitte kiukkunen ku mies kotiutuu.

A tuli himaan ja alkoi ettimään avaimia ja noin 45sek päästä tulee eteisestä että näitäkö sä etsit.

Mies haki lapset päiväkodista koska ilmoitin istuvani hetken koneella ja syöväni kakkua koska ketutuskäyrä oli melkoisen nousujohteinen.

Perhe kotiutui ja noin tunnin ajan kaikki oli ihan ok.

Tuon tunnin jälkeen menin nettiin selaileen yksiä meikkejä joista oon haavellut jo hyvän tovin ja aattelin että nyt ne ostan, vähän niinkuin hyvää joulua minä.

VIRHE.

Ostoskorissa tarvittavat ja hyvin harkitut tuotteet. Olin tuoltakin siis ennenkin tilannut juttuja joten ei ollut uusi homma. Pääsin tilauksessa kohtaan maksu. Syötin maksutiedot.Ei onnistu. Tarkastin tilin tiedot pankin mobiilisovelluksella ja huomasin että rahaa oli vähemmän kun aattelin ja korjasin tilanteen. Uusi maksuyritys. Ei onnistu, Tarkistan selaimella tilin ja kortin asetukset. Siinä kohtaa huomaan että rahaa onkin yhtäkkiä vähemmän koska yllättäen on ilmaantunut katevarauksia vuorokauden ajalta. Onpa kiva. Korjaan saldon oikeaksi ja yritän uudestaan maksaa ostoskorin sisältöä. Ei onnistu.

Syvä huokaus.

Teen koko maksutapahtuman alusta asti uusiks ja kun tulee kortin varmistuskohta niin koitan etsiä puhelimesta verkkopankkitunnareiden oikeaa numeroa. Puhelin on kuollut. Siis näyttö pimeä eikä aukea.

FUCK

Tässä kohtaa ohimosuoni tykytti ja pulssi oli liikaa.

seuraavat 2h menikin puhelimen elvytykseen. Ei reagointia mihinkään paineluun tai iTunesiin ja MIHINKÄÄN. Irkitse sitte sain neuvon koittaa nappicomboa painaa ja jonkun kerran sitä yritin ja sitten luovutin.

TADAA!

It's alive!!

Yhtäkkiä se vaan käynnisty. Suoraan näytönlukitustilaan. Ei pyytänyt sim-koodia edes.

En ymmärrä.

Teki mieli itkeä :D

Mieskin huomas helpotuksen ja sain sarkastisehkon olalle taputuksen. Niin ja lautasellisen ruokaa minkä se teki mun epätoivoni aikana. Nachovuokaa.

Helpotti.

Tästä kaikesta selvinneenä niin tilasin muuten niitä meikkejä sitten. Koin ansainneeni ne.

Kerron niistä vaikka sitten kun mulle saakka ehtivät..

Saako nyt syödä kakkua ja neuloa. Jos vaikka ei enää sitte kävis mitää? :D

Onnenpäivä!

Löytyi!!! Neuletakki löytyi!! Kaksin kappalein jopa. Bikbokista (josta en yleensä löydä yhtään mitään) kaksi kivaa. Harmaa-musta ja mintunvihreä. Minttu on mulle värinä silleen uusi että en omista yhtään mitään sen väristä. 

Oon niin iloinen molemmista!

Sitten. Mulla on muutaman mummin neulomat villasukat jäljellä. Oon siis aivan loppuun kuluttanut. Nämä viimeiset on "tuoreimmat" eli taitavat olla viimeiset mummin mulle tekemät. Rakastan näitä ja tajusin että voisin koittaa tehä hieman samantyyliset uudet itelleni. Just on sopivasti puikoillakin viel raitasukat ni helpostihan ne sitten tekee tälläsiks pitkiks.

Koitin napata kuvan sillee et mun lempparimekkokin näkyis. Ihana ja paras mekko. Isot taskut ja ihana päällä. Saisinpa tollasia uusia monessa värissä. Kuvassa näkyy myös tän hetkinen neuletakki joka oikeesti on jo karun näkönen :D

Mun tarttis varmaa jo tällee pikkuhiljaa tehä asialle nimeltä peili jotain. Ollaan kolme vuotta asuttu tässä ja meillä ei ole peiliä. Ei sillee kiva asia. Tarkennan vielä että ei ole kokovartalopeiliä. Ainoat peilit on keittiössä ja mun vessassa. Ei ihan riitä siis.

Huomenna suunnistan siis Jumboon joululahjaostoksille ja toivon että löytyis kaikki tarpeellinen. Koitan samalla katella pitkään etsimääni Beautyblenderiä. Niitä toki netistä saa mutta mieluiten ensin haluan hypistellä sitä. Kattelen kans kaavakirjoja ja lehtiä jos sais likoille kivojen vaatteiden ohjeita. Huomaan että esikoista kiinnostaa jonkunverran vaatteiden suunnittelu ni se sais sitte osallistuakin hieman kun valitaan kankaita.

Ostoksista tulikin mieleeni että onko muilla ADHD-tyypeillä havaittavissa hillittömän shoppailun laantumista lääkityksen avulla? Huomaan siis shoppailevani paljon fiksummin nykyään. Etsin ja tutkin ja vertailen PALJON enemmän ja teen paljon enempi taustatyötä. Tähän nyt ei ehkä sovi se aikasemman postauksen juttu langan ostosta mutta kun se on laadukasta ja saan ne aika iisisti myytyä eteenpäin mikäli sellanen tilanne tulis..

Nyt on pakko alkaa neulomaan niitä sukkia kun on sellanen superiso inspiskin. Hyödynnän sen siis :)

Kuunnelkaa tää!! <3

(Oon aatellu että laittelisin tälläsiä postausten perään mitkä sopis päivän fiilikseen ja muuhun. Koitan ainakin.)

Yritelmä.

 Mä olen todella huono ilmaisemaan itseäni jos on kyse isoista asioista. Monta kertaa haen "tukea" niihin oloihin Pinterestin quoteista ja/tai biisien sanoista. Jotenkin ne saavat mun olot puettua oikealla tavalla sanoiksi. Tälläset kopsailin mun Pinterestin seinältä ja koitan näiden avulla saada hieman avattua sitä vuorta mistä mun tekisi mieleni kirjoittaa. Voi olla että avaan näiden merkityksiä tai sitten en. En tiedä. Ei ole siis luvassa johdonmukaisuutta tai suuuuuuuria paljastuksia. Lähinnä juttuja jotka osuu ja uppoo, just nyt.

Oon monesti sanonu että mä puhun ihan kauheasti mutta kerron en mitään. Mä olen siis äänekäs ja hyvin harvoin hiljaa. Harvemmin kuitenkaan kerron oikeasti mitään. Keron kyllä mutta se vaatii oikean ihmisen. Sitten kun on se oikea ihminen niin kerron kyllä ja paljonkin.

Tällä hetkellä oon tavallaan tilanteessa että mitä ikinä teenkään tai olen tekemättä niin jotakuta se hieroo vastakarvaan. Jotkut pitää mua hirveänä miten voin tehdä niin jollekin, joku muu samaan aikaan sanoo että teetpä kerrankin oikein juuri itelles. Toisaalta taas jos en tee mitään niin päivitellään miten en tee asialle mitään ja toisaalla että kylläpä olet vahva ja vaan jaksat. 

Niin. Miten vaan niin silti väärin.

Kuitenkin.. Oon isompi ja vahvempi kuin puoli vuotta sitten. Silti, mä toivon olevani vielä vahvempi puolen vuoden päästä. 

Nyt on taas viimeaikoina ollut hetkiä jolloin ihan vaan varkain ja yllättäen käy näin. Joku ääni tai tuoksu tai mikään ihan yhtäkkiä osuu syvälle ja kirvelee silmiä. Joskus ohi ajava auto tekee sen. Joskus jonkun tapa kävellä. Ymmärtäähän sen toisaalta kun haavat on edellenkin tuoreita..

Tältä on tuntunut viime aikoina. Oon tottunu siihen että tekee kipeää. Karua ehkä mutta se on aika totta nykyjään.

Oon sellaisen sanattoman päätöksen tehnyt tiettyjen juttujen kanssa että laitan itseni etusijalle enkä sitä mitä muut ajattelee tai kuinka epäsoveliasta se olisi. Ihan sama. Mua ei satuteta enää eikä mun yli kävellä.

Jokunen kuukausi sitten tuli vastaan se hienoinen raja millon mentiin mun jaksamisen yli. Sillon oli melkein käsinkosketeltavaa se pahan olon määrä ja kuinka mä olin vaan saanut tarpeekseni. Jotkut kyseli kovasti miten mä jaksan ja onko vaikeata. Sen hetken jälkeen mulla vaan oli täysin selvää että nyt riitti. Nyt ei yhtään enää. Ei yhtäkään nolausta, mollausta, lyttäystä eikä asiatonta käytöstä mua kohtaan. Se oli samalla aika vapauttavaa ja toisaalta surullistakin.

Asia minkä tietää ja tiedostaa mutta silti ei varsinaisesti tee asialle mitään. kai se on tietynlaista pelkoakin tulevasta..

Mikähän on se raja kun on tarpeeksi. Kun joku huone on jo nähty ja asuttu ja sen näköinenkin. Sellainen että ei ole enää mitään tehtävissä..

Tämäkin olo on tuttu. Se tekee kipeää.
Oon päinvastaisenkin olon tuntenut mutta monta vuotta liian myöhään, se tekee ehkä vielä enemmän kipeetä.

Reunalla.

Mut on pienenä opetettu antamaan anteeksi ja pyytämäänkin sitä. Jossain vaiheessa huomasin unohtaneeni sen. Jouduin "isona" opettelemaan senkin taidon uudestaan mutta oon kyllä hyvin sen oppinut.
Se kuitenkin yllättää että oon kohdannut sen tosiasian että ihan oikeasti kaikkea ei vaan voi antaa anteeksi. Toki voi yrittää mutta kun mennään sen jonkun rajan yli niin anteeksiantaminen on mahdotonta. 

Sen jälkeen kun menin rikki niin on tuntunu että tunnen enemmän, isommin, kipeämmin. Kerta toisensa jälken kun on saanut itsensä kasaan niin särkyy uudestaan, monta kertaa peräkkäin. Jos nyt laskea haluaa niin kaksi järkyttävän suurta särkymistä ja hajottavia kompastuksia siinä välissä liian monta. Juuri kun on saanut sen viimeisenkin palan liimattua paikalleen niin tulee se nyrkki joka särkee jo kertaalleen liimatut palat pienemmiksi paloiksi kun aikasemmin.