Tadaa!

Puoli vuotta se sitten otti. Totaalinen blokki kaikkeen oikeastaan. Ei kirjoituttanut, ei neuloituttanut, ei mitään.
Tuntui että mitään ei jaksa eikä halua, työt sain luojan kiitos hoidettua tona aikana mutta se sitten imikin ihan kaiken energian ja kotona vaan olin. A hoiti about kaiken. Psykallakin puhuin tästä paljon ja ainoa neuvo mitä oikeastaan sain oli että anna olla, älä edes yritä tehä mitään ja tee se mitä haluat tehdä. Tuon kun oikeasti sisäistin ja jonkun aikaa niin toiminkin ni huomasin että alko heräileen mielihaluja siivota ja puuhastella kotona. Ihan siis pieniä juttuja. Voi vitsit miten hyvän mielen sain sitte ku olin sen pienenkin jutun saanut tehtyä :)
Psykan kanssa kun kävi juttelemassa ni vahvemmaks kävi sellane aavistus sen kanssa että tää kaikki on uupumusta. Liikaa kaikkea liian kauan. Oon ollu tuolla töissä melkeen puoltoista vuotta ilman kunnon lomaa. Pisimmillään vissiin viikon ollu lomat mitä oon pitänyt. Se ei oo tarpeeks siihen että pystyis oikeasti lepäämään. Työn päälle kun on sitte laitettu normaali perhearki ja siihen erityislapsen jutut, taustalle vielä monet kuolemat lähipiirissä niin taisi soppa olla valmis. Uupumus, sitä se taisi olla.
Se kyllä pitää myöntää että tuossa kevään aikana tuntu et oon jossain todella syvällä ja mikään ei kiinnosta eikä nappaa. A järkkäs grillijuhlat meillä ja sekin ahdisti ihan kamalasti että meille, ihmisiä, paljon. Kerroin kuitenkin yhdelle ystävälle joka oli tulossa että mikä tilanne mulla päässä ettei sitte ihmettele jos oon jotenkin vaisu. Nyt jälkikäteen oli kuitenkin hyvä että ne kemut järkättiin. Mut tavallaan pakotettiin sosiaaliseks ja pois siitä mukavasta sohvan nurkasta mihin olin hyvin juurtnut.
Yks iso herätys siihen omaan tilaan tuli siitäkin kun muutamat ihmiset kysy multa että kuinka voit ja onko kaikki ihan hyvin. Jos se oma olo "näkyi" noin muillekin ni tilanne on ehkä aika iso ja näkyvä. Monet ilmeisesti yhdistää muhun todella vahvasti neulomisen ja kun sitä ei tapahtunut (enkä postannut mihinkään mitään aiheeseen liittyvääkään) niin se aiheutti muutamissa hämmennystä.
Mulle iso asia tilanteen suhteen oli myös ystävän viesti joka oli varsinaisen huolen täyteinen ja samalla anteeksi pyyntö(jota en tiiä tarvitsinko edes). Olin sillon töissä ja voi että miten vaikeeta oli pitää sitten norminaamari päässä etten vollottanu siinä kirjoitellessa. Enipoo, siitä tuli olo että musta välittää muutkin kun vain oma perhe.
Hitaasti aloin vähän sosialistumaan uudestaan. Näin ystävää, halattiin pitkään. Näin muitakin ystäviä ja vaan olin. En mä heti hypännyt sosiaaliseen elämään täysillä mutta tietoisesti lähin hissuksiin kodin ulkopuolelle muuallekin kuin ruokakauppaan. Teki hyvää.

Nyt lähiaikoina(ehkä kuukauden sisään) huomaan isoimman muutoksen. On sellane olo kun ois jostain talviunesta herännyt. Jaksan puuhastella ja nähdä ihmisiä. Töissäkin on tuntunu energisemmältä kun moneen aikaan.
Mulla alkoi tossa juhannusviikolla elämäni ensimmäinen loma joka on neljä viikkoa pitkä ja pidän ne putkeen. Kuukaus lomaa töistä! Pidettiin A:n kanssa se eka viikko lomaa päällekäin että ehitään yhessäkin lomaileen ettei mee niin et toinen lomailee ja toinen töissä. Oli muuten varsin kiva viikko! Lähettiin sunnuntaina suunnistaa Ouluun. Oltii varattu hotelli kaheks yöks ja siellä asuu kaks ystävää joita ei oltu nähty melkeen pariin vuoteen. Ihan liian pitkä aika! Oli ihan hurjan kiva kolme päivää siellä. Sosialisointia, grillailua ja juttelua. Vähän saatiin tyttöjen aikaakin kun A lähti pariskunnan toisen puolen kanssa seikkailemaan ja mä lähin ystävän kanssa kauppailemaan. Tarkoitus oli mennä vaan katteleen ja ihasteleen juttuja mutta kyllä sitä vähän tarttui jotain mukaankin. Olis kyllä viihtyny kauemminkin siellä pohjoisessa mutta koiravahti ja lapsivahti oli varattu vaan kaheks yöks joten keskiviikkona lähetiin suunnistaa takas etelään. Ikävä kyllä jäi <3

Iso juttu tapahtui vielä tällä viikolla. Mä löysin mun neulemojon! Se on tuntunu niiiiin kivalta kun on se innostus ja tekemisen halu tullu takasin. Mojo löytyi tosi erikoisesta paikasta. Asan tubekanavalta. Mähän oon siis innostunut kaikkiin tubevideoihin. Seurailen aika montaa tyyppiä, suomalaista ja ulkomaista. Niitä on ollu kiva katella iltasin tai jos on ollu hetki aikaa lepuuttaa. Toki tuona "kautena" mä katoin niitä toooodella paljon. Enipoo, kattelin tällä viikolla Asan ekaa videoo ja sieltä se löytyi! Ihan yllättäen ja kulman takaa kun asa esitteli keskeneräisiä töitään ja puhui langoista. Varmasti iso vaikutus on silläkin että Asan värjäämät langat on niin täynnä väri-iloittelua ja muuta kivaa että alkoi kutkutella kokeilla taas neulontaa. Tovin piti makustella että tekiskö keskeneräisiä vaiko jotain ihan uutta. Muutaman päivän se otti ja tuloksena että aloitin toisen Exploration stationin jämälangoista. Ainakin yks uus vyyhti piti ottaa kakulle mutta saas nähä miten pitkälle selviin pelkästään jämälangoilla. Tuntuu tosi kivalle kyllä tehä ja yllätyin että ne taidot ei o hävinny mihinkään eikä edes ruostunu. Edelleen neulon vauhdilla eteenpäin ja osaan jopa ohjettakin lukea :D

Muutenkin tuntuu nyt että elämä hymyilee kivasti. Oulussa kun oltiin niin maanantaina soitti pomo ja kysyi että haluaisinko vakituisen työsopparin. Ööööö, joo, haluan :D Oon oppinu nauttimaan siitä että ei ole suunnitelmia ja siedän vähän paremmin sellasta suunnittelemattomuutta. Aikasemmin siis se suunnittelemattomuus on aiheuttanu pientä ahistusta ja epämukavuutta. Nyt osaan jo vähän mennä with the flow. Ihmissuhdeosastollakin on asiat nyt aika hyvin. Oon saanu yhtä pitkään vaivannuttakin tilannetta vähän paremmaks mutta en uskalla siitä kauheasti mitään ääneen sanoa. Oon vaan tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Mulla on kaks viikkoa lomaa vielä jäljelläkin eikä ole oikeasttaan mitään suunnitelmia sille ajalle, sekin on kivaa! :)

Toivotaan että tää nyt pysyis tälläisenä kivan tasaisena eikä tulis moisia uupumuksia piiiitkään aikaan. Nyt on hyvä :)

Loppuun lisään vielä tän. Sama mikä oli edellisessä postauksessa joulukuussa. Toivottavasti tää on hieman eri valossa nyt :)

Nysse alko!

Duuni siis! Oon Motonetin varastolla nyt varastomiehenä. Eka päivä oli tänään ja aika hyvin meni. En tajua yhtään että mitä teen ja miksi se niin tehdään mutta jos se vaikka huomenna alkais valkenee! Mä tunnun saavan joka kerta uudessa duunipaikassa alkuun ahistuksen. Sellasen et tekee mieli ähkiä ja välillä juosta karkuun ja semmosen erikoisen. Oon vähä miettiny jos se johtuis siit et kun tulee mun ADHD-aivoille liikaa ärsykettä kerralla. Liikaa uusia ihmisiä ja uusia tapoja ja uusi rytmi arkeen ja jotenkin en osaa ennakoida seuraavaa päivää. Ennakoimattomuus nyt ainakin on aika iso tekijä varmasti. Mutta, mä osaan myös ennakoida tän olonkin enkä sen takia tosiaa lähe kirmaamaan tangentin suuntaan vaan hissuksiin vaan teen töitä ja sisäisesti sitten ähkin ja olen semisti ärsyyntyny ja ahdistunu. Oletettavasti tää menee muutamassa viikossa ohi.

Pikkasen kyllä pisti perjantaina mielen apeaksi kun olin vikaa päivää tukussa. Oisin kyllä tosi mielelläni sinnekin jäänyt. Sen verran ihania tyyppejä sinne jäi :/ Piti sitte hamsteroida kangasta kuitenkin omiin tarpeisiin muutama vuosi eteenpäin :D Voisi siis olettaa että näillä pärjäis aika pitkälle.

Saatoin inspiroitua Pluckyn instakuvasta tässä tovi sitten. NIIIIIN kaunis huivi oli kyllä siinä kuvassa. Tästä siis inspiroituneena aloitin itsekin samanmoisen Vouvray huivin. En tosin omista juuri samanlaisia pastellilankoja mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Mulla tuossa siis Wollmeisen tutu ja Madelinetoshin Button jar blue. Lanka on ohuempaa kuin ohjeessa mutta voihan sitä vähän soveltaa :) Toistaseks ainakin mun silmä tykkää kovasti.

En muista kerroinko täällä kun sovin kaverin kanssa että se värjäilis mulle yllärilankaa. Pointtina että saa luoda mitä tahtoo mutta annoin raameiksi että EI ruskeaa eikä oranssia. Mitä overimpi niin parempi. Super suuri ylläri oli pakettiin piirretty Enderman jota pelästyin Minecraftia pelatessa ja tästä mainitsin sitte irc-kanavalla :D Joku oikeesti lukee mun hölinöitä!!

Aloitin sitten jo sukat noista langoista. Ovat jo kantapäissä ja kohta alkanee kiilakavennukset.

Tuli sitten se mun käsilaukkukin. Ostin tuon palkinnoksi itselle onnistuneesta työhaastattelusta. Ai että muuten on kiva käsilaukku! Laadukas ja jämäkkä ja oikean kokoinen. Niin ja se nahkan tuoksu <3

**

 Sitten vähän ehkä ikävämpiin juttuihin. Lähetin tosiaan pitkän kirjeen tälle eräälle ihmiselle. Toivoin vastausta siihen, pelkäsin vastausta, oletin että en saa vastausta. Sain vastauksen. Menin taas rikki. Isosti.

Sä olet harhainen ja hullu. Sulla on mielenterveydessä vikaa. Sä kuvittelet kaiken ja sulla ei ole yhtään läheisiä jotka vois tässä auttaa.

Näin sanoo mulle ihminen jolle kerron että olen rikki ja tarvitsen apua. Sellainen ihminen jolta pyydän apua ja toivon että saataisiin jo valmiiksi repaleinen asia edes vähän parsittua kasaan.
Mä oikeasti kirjoitin suoraan sydämmestä sen kaiken. Kerroin kaiken. Näytin kaikki aseeni ja kerroin pelkoni ja toiveeni.

Tää ihminen käänsi ne kaikki mua vastaan ja talloi vielä yli.

Nyt mä oon ihan totaalisen tyhjä. Mun sydän ja mieli on tuon ihmisen suhteen tyhjä. Mulla ei ole enää mitään annettavaa eikä mitään rahkeita tehdä millekään enää mitään.

Mulle sanottiin että pelaan liian kovilla panoksilla. Mun panokset on mun lapset ja niiden hyvinvoinnin takaaminen ja jos mulle tärkeimpiä pitää tälläisessä asiassa panoksina niin ollaan jo todella väärällä tiellä. Mä haluan pitää mun lapset turvassa ja teen sen niinkuin parhaiten sen osaan. Niin kauan kun siinä asiassa on mitään epäselvyyttä niin mä olen mielelläni se hullu ja harhainen tämän ihmisen silmissä. Mua ei enää kiinnosta.

Se että mua ei kiinnosta on jo todella surullistakin. Surullista on myös että joudun todella surullisen kirjeen kirjoittamaan. Sellaisen minkä luulen ja pelkään olevan viimeinen. Myönnän että luovutan, tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ole häviö vaan rehellinen toteamus siitä että mä teen niinkuin parhaaksi näen mun lasten (ja mun omankin) terveyteni takia. Surullista siis.

Tällä hetkellä mun mieli on tämän suhteen tyhjä. Sellainen ontto kohta. Kuitenkin tiiän että näin on parempi. Senkin uhalla että siis olen mielenvikainen ja harhainen* tämän ihmisen silmissä.

*Tähän väliin huomautus että mulle on kyllä teetetty ihan ammattilaisen toimesta muutaman päivän kestäneet testit ja mulla on ihan mustaa valkoisella että olen mieleltäni täysin terve.

Veikkaan että tämä asia ei tule koskaan selviämään ja sekin on surullista. Itse olisin siihen valmis näkemään vaivaa ja työtä mutta kun sitä ei voi yksin tehä.

Pitkästä aikaa!

Ihan on nyt laittoman kauan mennyt edellisestä postauksesta. Voisi siis olettaa että olis paljon asiaa :D Mitäs siis on tapahtunut? Töitä ainakin, tai siis tuntuu että kun on päivän töissä ni loppupäivä menikin sitten siinä ja sitte vaa lojuu kotona ja ehkä neuloo. Mut en kyllä valita. Mun (ADD)pääni toimii kaikista parhaiten ja sujuvimmin niin että oon töissä ja on ARKI. Arki on siis parasta. Tuntuu että on enemmän energiaakin vaikka oikeastaan sitä aikaahan on vähemmän käyttää sitä "ylimäätäistä" energiaa. Nyt oon käyttäny sitä niinkin erikoiseen asiaan kuin ompelu. Oon siis pitkästä aikaa tarttunu kotona saksiin, kankaaseen ja ompelukoneeseen. Tuotoksina on tullut kangaskasseja, lapselle ja itselle lepakkohihaiset paidat ja oon saanut tilkkupeittoa eteenpäin. Laitan tällä kertaa kaikki postauksen kuvat loppuun koska tuntuu että blogger kettuilee kuvia lisätessä ja laittaa ne HYVIN eksoottisiin kohtiin vaikka lisäyspaikka on just se sen hetkinen kohta. Näin siis tällä kertaa kuvien kanssa kun en vain jaksa säätää.

Edelleen duunissa on kivaa. Tuntuu et saan enemmän vastuutakin vaikka oon vasta marraskuussa siellä aloittanut. Sain yhen näytön ottaa vastaan (opiskelija suoritti työharjoittelun meillä siis) ja mun vastuulle tuli kahden uuden harkkarin opettaminen (siinä sivussa samalla hoidin omat työt ja asiakaspalveluakin). Tänään tuli tietoa että kahden viikon päästä ja sitte kolmen viikon päästä tuolla aloittaa kaksi uutta työntekijää ja veikkaan että niidenkin opetus on mun hommia. Kertaakaan ei ole aamulla vielä ottanut päähän mennä töihin vaan joka aamu on ollut kiva fiilis.

Pidettiin miehen kanssa muuten tässä viime sunnuntaina some-loma. Ei siis mitään naamakirjaa tai sellasia, mä en irkkiäkään käyttänyt. Sen verran kurkkasin että missä tilanteessa on kaverin kanssa meikkijutut mutta se oli vain kurkkaus. Olin aikas aikaansaava! Silloin sain nuo kestokassit ommeltua. Voisi koittaa ottaa ihan tavaksikin koska ainakin allekirjoittaneella tollaset vaan lähtee helposti normaalin rajoista yli. Ei se siis ongelma ole mutta kun vois sen ajan käyttää paremminkin.

Vaatekaappikirjan vaikutuksia huomaan edelleen! Mä olen oikeastaan lopettanut ylimääräisen shoppailun! Tässä kohtaa tarkennan tämän ylimääräisen kohdan. Tämä kattaa vaatteet ja sellaset. Lankaa olen hankkinut mutta nekin SUUREN harkinnan jälkeen ja ehdottoman laadukkaina. Kalenterin ostin mutta kaivelin MONTA viikkoa THE kalenteria netistä ja kaupoista ja kun sellasta hintalaatusuhteeltaan oikeaa ei löytyny ni ostin persoonallinenkalenteri.fi:stä sellaisen ja se jo mulle kotiutuikin. TästäKIN kuva lopussa :) Tarpeeseen ostin myös kolme toppia aluspaidoiksi ja nää löytui 2,9e hintaan NewYoarkerista. Saas nähä millaiset on laadultaan.
Eilenkin olin reilun tunnin yksin jumbossa ja kiertelin vaatekauppoja. Paljon ihanaa löysin mutta en löytänyt niille sitten sitä oikeaa tarvetta kuitenkaan niin enpä ostanut. Hitto että tuli hyvä mieli. Edelleen siis suosittelen hyvin suuresti tuota kirjaa ihan kaikille jotka tahtoo käyttää rahaa fiksummin. Mulla tuo on kuitenkin lähtenyt silleenki lapasesta että rajoitaa lähes kaiken turhan ostoa.

Sellasta oon miettiny et kiinnostaako teitä mun meikkausrutiinit? Siis sen kerran kun jaksan meikata niin että mitä käytän ja miten jne? Jenkeistä mulle on nyt tällä viikolla tulossa muutamia juttuja ja aattelin ne testata että tuleeko niistä mun lemppareita ja sitte voisin jonkunlaista kuvapostausta miettiä.
Silloin edellisen blogin aikoihin pidin kuvaa päiväsi -juttuja niin oisiko sellaiseen kiinnostusta?

Ompelin ystävälle ja hänen äidilleen kestokassit. Kaavotus ja kaikki ihan oman pään tuotosta.

Quicksiverkin on jotenkin jo edistynyt.

Sitä saa taas! Novitan sateenkaariväristä veikkaa siis. Voi olla että hamsteroin tuota liikaa. Ihan vain koska tuo on ainoa novitan lanka jonka markkinoilta poistuminen on aiheuttanut suuren harmistuksen.

Tein itelle sukat. Sillee ihan yhtäkkiä ja hups nopeasti. Jälleen malli on omasta päästä.

Madelinetoshia. Matkasivat lätäkön toiselta puolelta melkein kuukauden verran mulle kotiin. Mutta ne on IHANAT!!

Mun ensimmäinen Pluckyn lanka. Jumalaare miten ihana! Tän ostin kanssaneulojalta Ravelryn kautta.

Olikohan syksyä kun sovittiin ystävän kanssa vaihtareista. Neulon hänelle sukat ja mä saan mulle tehdyn käsikorun. Voin kertoa että jäätävän huono omatunto koska ne sukat ei o valmiit! Ja toi koru on ihan täydellisen ihana!

Extempore-lauantai ystävän kanssa. Pelailua! Oli ihan superkivaa! Nii ja Carcassonnen pelaajat tajuu ton kuvan tilanteen. Verenpaineet oli aika korkeella :D

Saatoin ostaa edukkaasti kolme Keri Smith:n kirjaa lisää. Noi on kaikki ihan hirveen innostuttavia kirjoja :D Melkein tekee mieli tehä kaikkia yhtaikkaa.

Ihana sunnuntai-ilta. Lapset nukkuu. Eläimetkin nukkuu. Telkkarista jotain kivaa. Pussillinen irtarei ja neulomus sylissä. (Onko musta tulossa vanha?)

Sitten jotain uutta. Päivän asu -kuva. En o ehkä varmaa ikinä sellasta ottanu mutta kun yllätin itteni yksi päivä laittamalla itselle yllättävät vaatteet päälle ja loppupäivästä piti ihan todeta että onpas täydelliset mulle. Paita hennesiltä, alustoppi onlyn tai vero modan, leggarit hennesin. Olo oli varsin kotoisa ja hyvä noissa. Niijoo ja kuvasta uupuu harmaat villasukat vielä.. Saas nähä tulisko näistä kuvista ehkä tapa?

Ne jotka mut on tunteneet tarpeeksi kauan tietää et just tähän hetkeen pääseminen on ollut varsin pitkä ja vaikea tie.

Käsitöitä ja migreeniä.

Mulla on räjähtänyt käsityöt vähän ... no, joka suuntaan. On aivan liikaa keskeneräisiä. Jo niin paljon että huomaan jatkuvasti olevani puikkovajeessa. Mullahan siis on puikkoja, kyse ei ole siitä. ne vain on kaikki kiinni töissä. Ravelryyn jo aiheesta kirjoitinkin että mulla on tän vuoden tavoite panostaa käsitöihin. En lupaa tehdä mitään mutta panostan pariin asiaan.

• Aion käyttää enemmän hyödyksi Ravelryn queue-ominaisuutta ja pyrin neulomaan sen mukaan töitäni
  
• Panostan lankoihin mitä hankin jotta en osta lankaa vain langan vuoksi.
  
• Yritän saada aikaiseks valmiiden töiden varaston. Helpottaisi suuresti jos haluaa anta lahjaksi jotain itse tehtyä että sen voisi vain ottaa omasta varastosta eikä neuloa kauheella kiireellä edellisenä iltana jotain.
  
• Pyrin myös haastamaan itteäni ja koitan opetella tekemään töitä tilauksesta. Ystäville ja sukulaisille vain mutta sekin on mulle jo iso askel. Ennen olen vain ahistunu siitä..
  
• Yritän tehdä niin että yhtä työtä per päivä. Saisi ehkä jotain valmiiksikin..

Esikoinen muuten inspiroi mua tässä ihan hetki sitten. Puhui että josko toisin sille töistä vohvelikangasta ni hän vois sitte ponille tehdä siitä vaatteita. On muuten saanut jo aikaiseksikin. Siinä sivussa sitten mä inspiroiduin josko tekisin meille keittiöpyyhkeitä sillä "eskaritekniikalla". Vohvelipujotteluksi sitä taidetaan kutsua? Voin olla väärässäkin..

Tämä nyt o ihan vaiheessa vielä mutta sentäs jotain saanut aikaan..

**

Eilinen olikin päivä joka meni aivan reisille. Heräsin viiden aikaan yöllä järktyttävään migreeniin. On ihan tosi pitkä aika kun viimeks oon noihin aamuöisiin heränny. Ois tääkin voinu jäädä välistä. Tunti siinä tais mennä kun yritin olla oksentamatta koska sitte ois lääkinnällisesti loppuneet keinot. Onneks en ykänny. Duunin laitoin aamulla viestin että myöhästyn migreenin takia että tulen kun selviin oloista.

Duuniin sitten kun selvisin niin puoli kahden aikaan soitetaan sairaalasta että xxx täällä hei. Samaan aikaan ääneen huudahdan että herrajumala mä unohdin! Oli yhdeltä aika sinne sosiaalityöntekijän luokse. Puhelimessa hlö alkoi nauramaan mun reaktiota ja sovittiin sitten uusi aika ens viikolle. Onneksi.

Projekt 333 ei o kauheasti edennyt koska elämä. Jatkuvasti kyl prosessoin päässäni noita juttuja ja nyt pitäs saada aikaseks tehtyä se oman tyylin kartoituskin siitä kirjasta. Sen voisinkin muuten tehdä huomenna. Sain varmaankin muuten noi teema-astiat myytyä! Duunikaveri niistä kiinnostui ja varmaan ensviikolla saisin ne eteenpäin! JEEEEE! 

Tänään olis luvassa synttäröintiä helsingin suunnilla. Jälleen ongelmana että mitä mä laitan päälle, miten mä meikkaan ja äh. Tänkin ois voinu ehkä tehdä aikaisemmin. Heräsin muuten tänäänkin migreenin ja nyt vasta alkaa olo olemaan jotenkin normaali.

(Miten musta tuntuu et puhun samoista asioista uudestaan ja uudestaan.....?)

Loppiaisen jorinoita.

Olen inspiroitunut. Kahdesta asiasta jopa. Oikeastaan nää liittyy samaan aiheeseen mutta silti hieman eroavat. Kolmistaan blogissa oli tekstiä aiheesta muoti, vaatekaappi ja sen sisältö. Siellä kehuttiin kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi. Mä innostun TODELLA harvoin mistään mitä joku muu hehkuttaa ja/tai kehuu. Lähes joka kerta koen sen tuputtamisena ja sitte vaa ärsyttää. Fiksua eikö :D
No, tämä bloggaus nyt sellainen josta innostuin. Mähän en edes lue kirjoja ellei siihen liity Harry Potter. (Kyllä, olen 30v äiti..) Viimeksi kun ostin itelleni kirjan ni kaksi termiittiä tuhosi sen viikon päästä ostoksesta. Tästä viisastuneena ostin sen e-kirjana hintaan 19e. Ei siis paha hinta varsinkin kun kirja kulkee aina mukana ja siihen voi tehdä muistiinpanoja ilman että pelkää pilaavansa sivut.

Mun ongelmanihan on että vaatteita on paljon ja käytän vain muutamaa. En nyt laske tähän mukaan kausivaatteita koska niitäKIN on paljon ja niistäKIN käytän vain muutamaa. Ärsyttää valkata vaatteita sekaisesta kaapista joka on täynnä kaikkea jota en halua käyttää mutta ajattelen että sitten joskus...... Joskus, niinkun millon? Tähänkin saakka joskus = ei koskaan. Kirjassa on tosi paljon asiaa eettisyydestä ja vaatteiden alkuperästä, syistä ja seurauksista. Tunnustan että tässä kohtaa lukemiseni on ollut enemmän silmäilyä MUTTA olen kyllä onnistunut muutamia itseeni kolahtavia juttuja poimimaan korostusvärin alle. Viime yönä pääsin itse asiaan. Tekemään asian eteen jotain. Siinä koitetaan hahmottaa omaa tyyliä. Mikä sopii ja mikä miellyttää, tästä olen INNOISSANI! Odotan innolla et pääsen oikeesti tekemään tota. Tää päivä on ehkä jo käsitelty niin huomenna sitten duunien jälkeen voisin jo alkaa.. Aattelin tehdä tän kunnolla ja ihan laitta paperille ylös juttuja ja katella lehdistäkin kuvia.

Sitten se seuraava inspiroituminen. Linkkasin tuohon kirjaan postauksen erääseen fb-ryhmään ja yhdestä kommentista löysin linkin. Project 333. Kun siis meillä on mun mielestä aina sotkuista. Nurkat tursuilee ja aina on kevyt epäsiisteys vähintään. Mua rassaa se, isosti. Sitten kun luin tuota niin tuntui että lamppu syttyi. Keittön kohdalla aloittelin tota eilen, alleviivaan vielä että ALOITTELIN. Tähän kun kuuluu se ryönän loppusijoitus. VIHAAN fb:n kirppiksiä ja huutonettejä. En vaan tykkää, mutta kai se on pakko siltä osin ryhdistäytyä. Mulla kun on tossa nyt iittalan astioita aika paljon ylimääräisenä -.- Suosittelen hyvin lämpimästi vilkuilemaan edes tuota linkkiä ja miettimään että onnistuisko tollanen kapselointi :D

Ainiin, innostuin mä kolmannestakin asiasta, HUIVI!
Eikö olekin hieno! Kuvahan on siis ohjeen kuva koska oma tekele on vielä isosti vaiheessa. Tuon linkin takaa kuitenkin löytyy jotain.

Lankana harmaat on wollmeisea ja kontrastivärinä on Madelinetoshin pinkki. Siitä tulee niiiiin hieno. En muista koska oisin näin innostunut jostain ohjeesta. Toistaseksi Tosh on ollut ihan hirmu ihanaa neulottavaa. En normaalisti välitä tollaisista öööööööö, yksisäikeisistä(?) langoista, tämä on poikkeus ilmeisesti.
Ja niin, kyllä muistin uuden vuoden "panostukseni", päättelin toissailtana yhdet keskeneräiset sukat. Sain siis valmistakin ennen kuin aloitin uutta.

Hieman kyllä vaatii keskittymistä tuo raitaosuus kun siinä on joka kolmas raita hieman erilainen kuin muut. nyt kolmatta kaitaletta tehdessä on jo jotenkuten selkiintynyt eikä ihan niin orjallisesti tarvii ohjetta tuijottaa.

Huomenna onkin sitten kiva päivä. TYÖPÄIVÄ! Loppuu tää maleksiminen ja varmaan saa jotain aikaseksikin. Lomailu talvella ei selkeesti ole mun juttuni. Liioittelematta olen JOKA aamu herännyt aikaisintaan 11 ja silloinkin on ollut vahinko. Pääosin kahdentoista aikaan oon ekan kerran kattonu kelloa. Mun pääni ei ole luotu tälläiseen! Eli huominen duunipäivä on jo varsin odotettu ja ennakkoon kuulin että meillä on varmaan aika kova kiire kun ompelua harrastavat ja muut ovat käyttäneet loman netissä pyörimiseen ja tilanneet kauheasti kaikkea. Ja mä ootan tätä kaikkea innolla :D En kyllä ymmärrä mutta hyvä näin.

Koitanpa olla nyt ahkera tän 333:n suhteen ja vaikka kuvailen myös sitä mukaa kun saan asioita aikaseks, toivottavasti saan siis.