Extemporena F83:n kanssa.

Lähdettiin eilen extempore minireissulle niinkin lähelle kuin Helsinkiin. Varattiin huone superkivasta Scandic Paasi-hotellista. Oltiin perillä jo ennen kahta milloin saa chekata huoneeseen ni käytiin käppäilemässä Hakaniemen kauppahallissa. Ai että miten oli ihania ruokapaikkoja mist ois saanu vaikka ja mitä. Ei kuitenkaan ostettu mitään, kuolattiin vain. Torin kautta sitten takaisin hotellille mist sit päästiin huoneeseen.

Tovi siellä pähkäiltiin et mitäs sitten ja päädyttiin lähtemään alakerran Juttutupaan syömään ja sen jälkeen Lintsille kun siellä kerran oli ilmaisiakin laitteita missä likat saa käydä. Juttutuvan ruoka oli aivan överihyvää ja lapsetkin tykkäsivät. Me otettiin A:n kanssa sama hamppariannos ja sekin oli varsin toimiva.

Muonituksen jälkeen suuntima Lintsille. Väkeä oli ihan tarpeeksi. Ei kuitenkaan ihan tukossa onneks. N ja I kävi muutamassa laitteessa, N kävi yhdessä ihan yksin ja oli tosi innoissaan. Kierreltiin ja käveltiin siellä ja ihmelteltiin vekottimia.

Lintsiltä sitten takas hotellille mihin oltiin jo aikasemmin ostettu naposteltavaa jääkaappin ja syötiin sit iltapalaa ja kateltii hauskoja kotivideoita ilta.

Likat unelle ja aikuisille laatuaikaa kaksin. Eipä siinä kauheesti tullu muuta tehtyä kun kateltiin telkkaria ja lueskeltiin lehtiä. Oli kuitenkin hiljasta ja rauhallista olla vaan kaksin :) Tykättiin :)

Vaikuttiko ihan normaalilta? Ihan perus perheretki. Not.

Hakaniemen kauppahallissa ekoja raivareita kun ei halunnut odottaa muita. Hatut lenteli ja laps "meni kiinni".. Torille kun päästiin ni seuraavia raivareita koska ei halunnut pitää kädestä kiinni. Yhdet kaatumisetkin sen takia. Ja me ei oltu vielä edes hotelliin kirjauduttu...

Hotellihuoneessa olemiset meni hyvin kun tila oli rajattu ja ympärillä omia ihmisiä. Ravintolassa meni ihan suht hyvin. Mitä nyt se tarkkaavaisuus oli kaukana toivotusta ja syöminenkin sitä luokkaa.

Lintsillä sitten "riemu ratkesi".. Törmäilyautoissa I sai ahistuksen kun oli niin ennakoimatonta kaikki eikä osannut ottaa sitä tilannetta mitenkään haltuun. Meinasi kesken kaiken nousta autosta ja lähteä liikkuvien autojen keskelle juoksemaan. Onneks ei lähteny mutta itkuksi se meni :/
Mentiin seuraavaan laitteeseen johon mies meni I:n kanssa. No ei  sekään vahvasti mennyt ja laps tärisi pelosta vaikka oli iskän vieressä. Seuraavaan laitteeseen N menikin sitten yksin vaikka I ois halunnu mennä mutta tiedettiin jo tilanteen kulku eikä uskallettu enää siihen päästää.

Loppuajan I oli sylissä tai käveli käsikädessä mut selkeesti oli kuormittunut liikaa melusta ja ihmisistä ja kaikesta.

Itelle jäi reissusta harmistus että I:n kanssa tulee olemaan kaikki vastaavat paljon vaikeampia ja I:n on vaikeampi kokea iloa tollasilla reissuilla. Samalla kuitenkin oli hyvä olo että lapsella on kaksi vanhempaa jotka osaa lukea lastaan ja mennä tilanteen vaatimalla tavalla eivätkä hyssyttele ja höösää.

Spessuilua.

Niin. Jospa vaihteeksi vaikka kirjottais ihan blogin nimen mukaisestikin.. Olin tässä erityiseni kanssa eräässä pikaruokaravintolassa ja seurueessa oli kaksi muutakin. Nämä kaksi kuuluvat siihen "kastiin" että eivät ymmärrä. Heidän ajatusmaailma on jotenkin että me halutaan leimata meidän lapsi loppuiäksi erilaiseksi ja että kuopuksen kasvatuksessa on mennyt joku pieleen ja kun me kohdellaan meidän lapsia niin erilailla ja sallitaan toiselle jotain mitä kielletään toiselta. Jotenkin siellä vaan niin hyvin kävi ilmi (ainakin mulle jälleen kerran) että miten tuo rakas kuopukseni onkaan erilainen kun muut. Oikeastaan jo alkumatkasta tuli olo että lapsi syliin ja kävellään kotiin. Huomasin miten mun vauvani oli ahdistunut. Teki pahaa.

Mitä siis tapahtui..

Alkureissusta nämä kaksi muuta sanailivat keskenään vähän kovempaan ääneen ja känisivät keskenään, oltiin siis autossa, minä ja kuopus takapenkillä. Mulle tämä on tuttua ja normaalia. Lapselle ei. Lapsi painoi kädet silmille ja alkoi hengittää erilailla. Kurkki välillä sormien läpi ja taas meni takaisin siihen omaan tilaansa. Laitoin käden siihen eteen niinkun suojaksi ja pidin toisesta jalasta kiinni ja vähän silittelin. Lapsi otti kiinni kädestä halausotteella ja puristi. Kurkki käden takaa välillä ja meni takaisin "piiloon".
Tässä vaiheessa tarkennan että kyseessä ei ollut riitelyä vaan sellaista vähän kovaäänisempää väittelyä. Sitten kun toisella on vähän huonompi kuulo niin volyymitkin nousee..
Jossain vaiheessa matkaa lapsi alkoi rauhottua. Juttelin karkkiaskeista ja autoista sille. Pikkuhiljaa alkoi rentoutumaan mutta ei edelleenkään oikeastaan vastannut mulle mitään. Loppumatka menikin autossa ihan hyvin. Onneksi.

Päästiin sitten tähän pikaruokapaikka-tilanteeseen. Paikka oli melkein täynnä muita ruokailijoita. Oli aika paljon lapsiakin. Ei ollut mikään suuri ravintola joten mun mielestä melukin jotenkin oli isompi. Laps sai ruuan mutta ei syönyt juurikaan. Olin tilannut sitä normaalia mitä muutenkin syö mutta ei maistunut. Ei ollut kasvot pöytään päin vaan katseli muualle ja oli silleen kylki ruokapöytään päin. Kehoitin useasti että katsois meihin ja vähän vaikka söis mutta ei. Hitaasti söi ranskalaisia..
Huomasin että melu ahdistaa ja ihmispaljous ahdistaa. Annoin sitten jatkaa sitä "epäsyömistä" ja kun muut oli syöneet niin otin kuopuksen ruuat mukaan ja sanoin että syö sitten autossa ja siellä sitten söikin.

Tilanteeseen jotenkin kiteytyi niin hyvin se että ulkopuolinen(myös nämä seuralaiset) näkevät että lapsi ei käyttäydy ja on epäkohtelias. Koittavat tuloksetta saada kontaktia ja ihmettelevät jatkuvasti miksi "kissa vei kielen".. Tässä kohtaa sitten aloin ties kuinka monetta kertaa kertomaan että miksi näin, erona oli se että nyt nekin näki että mitä se ympäristö voikaan tehdä aiistiyliherkälle lapselle. Edelleenkin mulla kuitenkin jäi olo että mä olen jotenkin nipottava/liian salliva/leimaava/hysteerinen äiti joka ylitulkitsee.
Samaan aikaan kuitenkin mulle tuli taas entistä selkeämmäksi että miten tärkeetä juuri tuollaisissa tilanteissa sille erityiselle lapselle onkaan että joku (onneksi vanhempi) ymmärtää tilanteen ja koittaa tilanteen vaatiessa tulkita sitä muille ja helpottaa kykynsä ja tilanteen mukaan sitä lapsen oloa.

Nuo hetket on niitä kun tahtois rakentaa kaiken kestävän kuplan lapsen ympärille ja suojella kaikelta väärältä mitä ulkopuolella on :/

Pitkästä aikaa!

Ihan on nyt laittoman kauan mennyt edellisestä postauksesta. Voisi siis olettaa että olis paljon asiaa :D Mitäs siis on tapahtunut? Töitä ainakin, tai siis tuntuu että kun on päivän töissä ni loppupäivä menikin sitten siinä ja sitte vaa lojuu kotona ja ehkä neuloo. Mut en kyllä valita. Mun (ADD)pääni toimii kaikista parhaiten ja sujuvimmin niin että oon töissä ja on ARKI. Arki on siis parasta. Tuntuu että on enemmän energiaakin vaikka oikeastaan sitä aikaahan on vähemmän käyttää sitä "ylimäätäistä" energiaa. Nyt oon käyttäny sitä niinkin erikoiseen asiaan kuin ompelu. Oon siis pitkästä aikaa tarttunu kotona saksiin, kankaaseen ja ompelukoneeseen. Tuotoksina on tullut kangaskasseja, lapselle ja itselle lepakkohihaiset paidat ja oon saanut tilkkupeittoa eteenpäin. Laitan tällä kertaa kaikki postauksen kuvat loppuun koska tuntuu että blogger kettuilee kuvia lisätessä ja laittaa ne HYVIN eksoottisiin kohtiin vaikka lisäyspaikka on just se sen hetkinen kohta. Näin siis tällä kertaa kuvien kanssa kun en vain jaksa säätää.

Edelleen duunissa on kivaa. Tuntuu et saan enemmän vastuutakin vaikka oon vasta marraskuussa siellä aloittanut. Sain yhen näytön ottaa vastaan (opiskelija suoritti työharjoittelun meillä siis) ja mun vastuulle tuli kahden uuden harkkarin opettaminen (siinä sivussa samalla hoidin omat työt ja asiakaspalveluakin). Tänään tuli tietoa että kahden viikon päästä ja sitte kolmen viikon päästä tuolla aloittaa kaksi uutta työntekijää ja veikkaan että niidenkin opetus on mun hommia. Kertaakaan ei ole aamulla vielä ottanut päähän mennä töihin vaan joka aamu on ollut kiva fiilis.

Pidettiin miehen kanssa muuten tässä viime sunnuntaina some-loma. Ei siis mitään naamakirjaa tai sellasia, mä en irkkiäkään käyttänyt. Sen verran kurkkasin että missä tilanteessa on kaverin kanssa meikkijutut mutta se oli vain kurkkaus. Olin aikas aikaansaava! Silloin sain nuo kestokassit ommeltua. Voisi koittaa ottaa ihan tavaksikin koska ainakin allekirjoittaneella tollaset vaan lähtee helposti normaalin rajoista yli. Ei se siis ongelma ole mutta kun vois sen ajan käyttää paremminkin.

Vaatekaappikirjan vaikutuksia huomaan edelleen! Mä olen oikeastaan lopettanut ylimääräisen shoppailun! Tässä kohtaa tarkennan tämän ylimääräisen kohdan. Tämä kattaa vaatteet ja sellaset. Lankaa olen hankkinut mutta nekin SUUREN harkinnan jälkeen ja ehdottoman laadukkaina. Kalenterin ostin mutta kaivelin MONTA viikkoa THE kalenteria netistä ja kaupoista ja kun sellasta hintalaatusuhteeltaan oikeaa ei löytyny ni ostin persoonallinenkalenteri.fi:stä sellaisen ja se jo mulle kotiutuikin. TästäKIN kuva lopussa :) Tarpeeseen ostin myös kolme toppia aluspaidoiksi ja nää löytui 2,9e hintaan NewYoarkerista. Saas nähä millaiset on laadultaan.
Eilenkin olin reilun tunnin yksin jumbossa ja kiertelin vaatekauppoja. Paljon ihanaa löysin mutta en löytänyt niille sitten sitä oikeaa tarvetta kuitenkaan niin enpä ostanut. Hitto että tuli hyvä mieli. Edelleen siis suosittelen hyvin suuresti tuota kirjaa ihan kaikille jotka tahtoo käyttää rahaa fiksummin. Mulla tuo on kuitenkin lähtenyt silleenki lapasesta että rajoitaa lähes kaiken turhan ostoa.

Sellasta oon miettiny et kiinnostaako teitä mun meikkausrutiinit? Siis sen kerran kun jaksan meikata niin että mitä käytän ja miten jne? Jenkeistä mulle on nyt tällä viikolla tulossa muutamia juttuja ja aattelin ne testata että tuleeko niistä mun lemppareita ja sitte voisin jonkunlaista kuvapostausta miettiä.
Silloin edellisen blogin aikoihin pidin kuvaa päiväsi -juttuja niin oisiko sellaiseen kiinnostusta?

Ompelin ystävälle ja hänen äidilleen kestokassit. Kaavotus ja kaikki ihan oman pään tuotosta.

Quicksiverkin on jotenkin jo edistynyt.

Sitä saa taas! Novitan sateenkaariväristä veikkaa siis. Voi olla että hamsteroin tuota liikaa. Ihan vain koska tuo on ainoa novitan lanka jonka markkinoilta poistuminen on aiheuttanut suuren harmistuksen.

Tein itelle sukat. Sillee ihan yhtäkkiä ja hups nopeasti. Jälleen malli on omasta päästä.

Madelinetoshia. Matkasivat lätäkön toiselta puolelta melkein kuukauden verran mulle kotiin. Mutta ne on IHANAT!!

Mun ensimmäinen Pluckyn lanka. Jumalaare miten ihana! Tän ostin kanssaneulojalta Ravelryn kautta.

Olikohan syksyä kun sovittiin ystävän kanssa vaihtareista. Neulon hänelle sukat ja mä saan mulle tehdyn käsikorun. Voin kertoa että jäätävän huono omatunto koska ne sukat ei o valmiit! Ja toi koru on ihan täydellisen ihana!

Extempore-lauantai ystävän kanssa. Pelailua! Oli ihan superkivaa! Nii ja Carcassonnen pelaajat tajuu ton kuvan tilanteen. Verenpaineet oli aika korkeella :D

Saatoin ostaa edukkaasti kolme Keri Smith:n kirjaa lisää. Noi on kaikki ihan hirveen innostuttavia kirjoja :D Melkein tekee mieli tehä kaikkia yhtaikkaa.

Ihana sunnuntai-ilta. Lapset nukkuu. Eläimetkin nukkuu. Telkkarista jotain kivaa. Pussillinen irtarei ja neulomus sylissä. (Onko musta tulossa vanha?)

Sitten jotain uutta. Päivän asu -kuva. En o ehkä varmaa ikinä sellasta ottanu mutta kun yllätin itteni yksi päivä laittamalla itselle yllättävät vaatteet päälle ja loppupäivästä piti ihan todeta että onpas täydelliset mulle. Paita hennesiltä, alustoppi onlyn tai vero modan, leggarit hennesin. Olo oli varsin kotoisa ja hyvä noissa. Niijoo ja kuvasta uupuu harmaat villasukat vielä.. Saas nähä tulisko näistä kuvista ehkä tapa?

Ne jotka mut on tunteneet tarpeeksi kauan tietää et just tähän hetkeen pääseminen on ollut varsin pitkä ja vaikea tie.

Ääneen pohdintaa vanhemmuudesta ja perheen rajoista ja tavoista.

Me ollaan muutamia tärkeitä juttuja koitettu likoille opettaa. Yksi isoin on että ihmisiä ei arvoteta eikä arvostella koon tai ulkonäön mukaan. Jos jotain ihmistä kuvaillaan niin ei käytetä sanoja lihava, läski, ylipainoinen, alipainoinen, luuranko.. Voi sanoa että pitkät hiukset, nätit silmät jne. Mun mielestä ollaan ihan hyvin onnistuttukin.

Mitä sitten pitäis tehdä kun lähipiirissä ihminen arvostelee muita juuri päinvastaisella tavalla, tuolla negatiivisella tavalla? Miten kertoa että noin ei saa tehdä vaikka joku niin tekeekin? Miten se perustellaan? Mitä jos se sama ihminen sanoo toiselle lapsista että ootpas sä lihonut, tarkoittaen että se lapsi on kasvanut..

Miten tämän siis selittää sille joka tätä tekee saatikka lapset joille näin puhutaan?

Entäs sitten alkoholi. Mun mielestä normaali alkoholin käyttö lapsiperheessä on silloin tällöin se yks tai kaks "saunakaljaa", mitä ikinä se kalja sitten onkaan (siideri, lonkero, ymmärrätte kyl), eikä siis joka päivä. Jos on joku juhla niin ruuan kanssa se yksi lasi viiniä. Mun mielestä tämä on normaalia.
Mitä jos se normaali onkin se yksi tai kaksi pulloa viiniä? Tai joka ilta useampi "saunaolut"?
Olenko mä jotenkin niuho tai nipottaja kun ahdistun tosta jälkimmäisestä määrästä?

Miten tähän kaikkeen tulisi lasten vanhempana reagoida oikein? Mikä olisi jo liioittelua?

Tämä kaikki kuulunee omiin ja oman perheen rajoihin, siihen miten toisista ihmisistä puhutaan ja ajatellaan. Itsellä on nämä olleet nyt pinnalla jonkun aikaa ja oon näitä päässäni prosessoinut.. Osaan tiedän jo vastauksenkin mtta haluaisin enemmän kuin mielelläni kuulla muiden lapssellisten ajatuksia. Miksei lapsettomienkin. Haluaisin kuulla vanhempien ja isovanhempien mielipiteitä. 

Luottotarvikkeet ja eka päivä päiväosastolla.

Ajattelin kertoa sellaisesta asiasta kun luottotarvikkeet. Sellaiset jotka koen järkyttävän tarpeelliseksi meikeissä tai ylipäätänsä missään. Toistanpa edelleen että mä en todellakaan ole millään muotoa kokenut tai osaava tai tietävä mitenkään meikkien tai ihonhoidon suhteen. Mulla välillä varsin haastava iho kasvoissa (ressipisteitä ja kuivia kohtia ihan randomina), mä en todellakaan meikkaa joka päivä enkä tiedä mikä on oikea tapa toimia missäkin. Tää on vaan mun pienellä  kokemuksella varsin hyvä hinta-laatusuhde ja ainakin mulla toimivat.

Noin. Nyt kun on pakollinen jaaritus ohi niin voin päästä asiaan.

Aloitetaan tuolta alhaalta. 

Beautyblender. Hieman alle viikon kokemuksella voin kertoa että paras asia meikkauksessa. Mulle saattaa olla tulossa Pure versio pesuaineen kera.

Bio-Oil. Lotraan tota jokapaikkaan. Alunperin ostin leikkashaavoille ja sitte huomasin et kädet tuli varsin kivaksi ja pehmeäksi. Sitte huomasinkin jo käyttäväni tota koko kropalle, tatuointeihin, kasvoille.. Yleensä laitan tota suihkun jälkeen ja iltaisin ennen ku meen unelle. En kyllä joka ilta mutta sillon kun muistan.

Clean tuoksut. Skin versio. Toi on mulla käytössä 90% kerroista. ne 10% käytän sitten saman merkin Shower Fresh tai Rain versioita. Parhaita tuoksuja koskaan. Lisäpisteet roll-on putelista. kauheen näppärä :D
Body Shopin Hemp tuotteet. Tuo rutistettu tuubi on käsirasva joka on käytössä joka päivä. Mulla on se isompikin versio mutta koitan sen pitää himassa et mieskin ehkä vahingossa joskus ehtii sitä käyttää. Tuo pienempi on mulla aina käsilaukussa. Purkki taas on sellasta vaseliinimaista joka-paikan-rasvaa. Käytän tota iltaisin välillä käsiin ja joskus tatuointeihin. En o kauheen hyvä muistaan sellasta kun säännöllinen kuvien rasvaus ni koitan sitä sitten paikkailla noilla tosi kostetuttavilla versioilla.
Takana onkin sitten mun oma apteekkini. En liiku mihinkään ilman sitä. Siel on migreenilääkkeet ja adhd-lääkkeet. Toki siel on muutakin pahoinvointilääkkeesst nuhalääkkeeseen. Aina kun oon ton joskus himaan unohtanu ni joka kerta oon ollu kipeenä. Eli pelkästään ton mukana roudaaminen pitää pään terveenä.

Kuvan otin puhelimella joka on iPhone 5s. Sillä pääosin kuvaan ja sielt löytyy mun kaikki neuleohjeet ja muu elämä oikeastaan. Varsin mukava laite.

Luottovaatteita mulla on muutamia mutta koska aikaisemminkin mainitsin niin meillä ei ole kokovartalopeiliä niin en saa niistä kuvia. Vaatteista kun ei saa kunnon kuvia jos ne vaan roikkuu henkarilla.
Yks minkä pelkään käyttäväni puhki on Objectin mekko. Harmaa. Taskut. Just hyvä.
Neuletakit. Tällä hetkellä on käytössä ne kaks uusinta koska tuntuu että syksy-kevät välillä mä en voi poistua himasta ilman neuletakkia koska palelen.
Piecesin paksut legginsit. Ai että, ihan parhaat. Käytän niitä melkein yötä päivää koska meillä on kylmä. Niin ja mies tykkää että makkarissa on kylmä ja kun mä palelen ni oon kiukkunen ja kun herään aamulla ja eka tunne on palelu niin ei ala aamu hyvin :D Mä siis nukun legginsit jalassa.
Jostain syystä muuten en o pitkään aikaan pitäny farkkuja vaan oon menny noi legginsit + siihe päälle jotkut överileggarit + pidempi neule -combolla. En kyllä tajua että miks :D Pitäs varmaa alkaa panostaa tuohonki.
Fitflopin muklukit. PARHAAT talvikengät. En o kertaakaan palellu noilla ja kauhulla ootan sitä hetkeä kun nuo vaikka menis rikki. Mitä mä sitte teen?!

**

Tänään oli sitte kuopuksen eka päivä päiväosastolla neuron puolella. Puoli ysiks sinne ja himaan päästiin yhen jälkeen. Tohon välille mahtui haastattelua, toimintaterapeuttia, puheterapeuttia ja syömistä.
Hirmu hienosti osas I olla siellä ja toimia niinkuin pyydettiin. Vähän ite tota jännäsin kuitenkin.

Huomenna olis tiedossa puhetrapeuttia aamusta ja sitte neurologin kanssa jotain, sitä en tiiä osallistunko mäkin siihen vai meneekö I yksinään.
Ke sitten taas toimintareapeuttia ainakin ja sitte vielä jotain..
To lepuutetaan sairaalan osalta ja perjantaina mennäänki vaa minä ja mies sinne palaveriin. Aikaa siihen varattu useampi tunti.

Nonni. Nyt voisin suunnistaa vähä järkkäileen vaatteita kaappiin ja sen jälkeen N:n kanssa pipareiden leivontaa.

Rento sunnuntai

Olipas taas kiva päivä :) Mä muuten hoen tota aika paljon huomaan.. mutta jos on ni haittaako?

Jaksoin aamusta kauppaillakin. Kahvia lähin hakemaan mutta tuliko sitä sitten ostettua? No ei. Kaikkea muuta kyllä. Juustoja, suolakeksejä.. Leivät muistin onneks.

Sitte aloinki siivoilemaan pidemmän kaavan mukaan ku oli ystävä lapsineen tulossa käymään. Tämä tarkoitti siis imurointia ja pintojen pyyhkimistä. Huomaa muuten että se turhan poisheitto on ollu hyvä homma koska siivoaminen on niin paljon helpompaa. Aloin myös miettii että josko alkaisin niitä mattoja palauttelemaan lattioille kerran koiraki osaa jo tosi hyvin olla tekemättä mitään sisälle.

Siivoilusukat jalassa tietty.

Huomenna alkais kuopuksen osastojakso sairaalalla. Ei siis yötä olla vaan aamusta sinne ja himaan päästään joskus 12-14 välillä. Ma-ke siellä ja sitte perjantaina on palautepäivä ja katellaan mikä ois seuraava suunnitelman tapainen. Hirmuinen nivaska paperia piti täytellä. Monivalintakysymyksiä ja sellasia. Monta kertaa sama kysymys muotoiltuna vain erilailla.

Nyt voisin napata vaikka juustoja ja suolakeksejä viereen. Laittaa telkusta SuomiLOVE kun on pari jaksoa jääny kattomatta ja vaikka neuloilis alkuun Owlie sukkia ja sitte vähä esikoisen paitatunikaa.

Tämä pätee mun mielestä parisuuhteeseen ja ystävyysjuttuihinkin. Kyllä sen omanlaisen ihmisen vaan tunnistaa.

Keskiviikko.

Maanantai oli varsin kiva postipäivä. Wollmeiset tuli! En saa noista hyvää kuvaa koska valo, sitä ei ole. Mutta ne on IHANIA! Kaksi DK:ta, yks Blend ja kaks Twiniä. Kauhean haastavaa taas miettiä mitä noista malttaa tehä. Maanantaina oli myös Ikeaa. Aika halvalla pääsin kun löysin vaan neljä käsipyyhettä (2xpun ja 2x musta) ja kaks settiä valokuvakehyksiä tuohon valokuvaseinälle. Melko harvinaista päästä noin edukkaasti pihalle. Oli kiva nähä myös sitä kaveria jonka kanssa oli sovittu ikea-treffit.. varmaanki sellane 4v viime näkemisestä aikaa siis.

Eilinen oli haastava töissä. Kämmäilyä hieman, tarvikepussukka minkä vasta tein ni hajos.. Niijoo ja näinhän mä vauvaakin! Kaveri monikoitui jokunen kk sitten ja näin sellasta 6vkon ikästä pötköä enkä saanu minkäänlaista vavaukuumettakaan \o/
Oon nyt kuitenkin taas sen ongelman edessä että tarttee edelleen se puhelin saada johonkin. Kestävämpi olkahihnaratkaisu pitäis siis keksiä.

Alotin eilen itelle Cold As Fuck -tumput. Pitkään pähkäsin lankojen väriä ja olin tylsä ja päädyin mustaan pohjaan ja pinkkiin väriin. Lankana toki Wollmeise ja hitto että neuloutuu nätisti. joudun viel tekee yks kerrallaan kun en taho jakaa noita keriä kahteen ja samasta kerästä ei voi/kannata kirjoneuletta alkaa tekeen kun kiertyy ja solmuuntuu, been there, done that.

Tänään olis likkojen päiväkodilla luvassa joulutapahtuma mihin pitäs suunnistaa. Kiinnostus nolla. Oon iha kauheen huono sosialisoimaan tollasis pk-jutuissa missä on lasten kavereiden vanhempia. Tunnen niin monella tavalla eroavani siitä porukasta et ei vaan nappaa tollaset. Pakko se nyt kuitenkin on mennä..

**

Mulla on pyöriny viimeaikoina pari aihetta mielessä mistä pitäis/vois kirjoittaa mutta jotenkin ne tuntuu vuoren kokoisilta ja sellaisilta vaikeasti aloitettavilta. Jospa sitä nyt jossain vaiheessa koittais edes.

Torstai ja hyvä mieli.

Eilinen postaus jäi vähän tyngän tapaiseks kun laitoin sen puhelimella ja mulla tuppaa sillon tuleen aivan jäätävä määrä typoja. En ees tiiä uskallanko lukea sitä ja järkyttyä jälleen kuinka en osaa kirjoittaa :D Tänään ei ollu migreeniä \o/ Jospas se ois nyt tältä erää taputeltu. Oon vähä alkanu huomaamaan että tulee kierron mukaan eli se ois siis hormonaalista sitten. Kiva, not, siihen kun ei auta estolääke eikä kauheen hyvin särkkäritkään mitä käytän ja kun mulla ei enää sitä imigranin nenäsuihkettakaan ole kun resepti menny vanhaks. Voisinkin koittaa josko saisin sen uusittua vaikka se ei ole e-reseptinä ollukaan vaan ihan paperisena.

Eilen oli pennun kasvattajan fb-ryhmässä puhetta koiran vetämisestä hihnassa ja kuinka siihen reagoi ja toimii. Bongasin että ainakin yhdellä on sama tapa käytössä kun meillä. Hihnasta "valjaat". Ystävä vinkkas ton mulle tovi sitten ja toimii aivan älyhyvin. Tähän kohtaan laitan kuvan jotta tiiätte mistä puhun.

Elikkä noin. Rinnan ympäri ja ristiin lukkopään kanssa. Kun T kävelee nätisti niin hina on varsin löysästi tuosta ympäri (ehkä jopa liiankin koska hieman aiheuttaa välillä haastetta) ja kun yhtään vetää niin se kiristyy ja T lopettaa välittömästi vetämisen. Ei siis ehdi kiristymään juuri ollenkaan vaan koira tuntee sillon vaan hihnan ympärillään mikä jo tekee stopin sen hetkiselle kulkemiselle. Toki palkitaan ja kehutaan kun kävelee vierellä että oppii siihen oikeaan tapaan kävellä. T omaa myös kuuloaistin kun tuo hihna on noin ja tottelee niitä paria komentoa minkä jos osaa sisällä. Jännästi vaan unohtuu ulos tultaessa jos on vaan hihna kiinni pannassa :D

Tänään taas läks duunissa lapasesta. Tällä kertaa ostin puuvillaa ja sitte sellasta laukkukangasta (kissakuvioinen).

Kissakuvioisesta aattelin tehä kestokassin jossain välissä ja nuo muut on vielä kysymysmerkkejä :D Ylläri. Jonkunlaisen pussukan jokatapauksessa teen koska töissä sellasen tartten. Niin ja esikoinenkin ja saa se sitten valkata ite kankaan siihen.

Huomenna olis tiedossa tytöitten ilta ystävän luona. Sinne tulee toinenkin läheinen ihminen ni on kyllä siis kivaa tiedossa :D Anonyymi glögisti ilmoittautuu siis :D Sinne oon luvannu keksejä leipasta mutta unohdin eilen tehä taikinan. Nyt mietin että onnistuiskohan jos teen taikinan tänään ja huomenna uunitan. Taikinan ku pitää olla mieluiten vuorokausi kylmässä. Ehkä mä yritän.>

Mulla on jostain tullu ihan jäätävä puuhasteluinto kyllä. Oon tästä jo varmastikin maininnut.. Nytkin on kaks jätesäkillistä roskia odottelemassa loppusijoitusta. Lisää on tulossa kunhan vaa saan vauhdin päälle alkovien kanssa jne.

Noh, tänään on kuitenkin siis projektina ainakin yksi kappale pussukoita, keksitaikina ja mahdollisesti porukoilla käynti. Ehkä siinäkin on jo tarpeeks.

Alku aina hankalaa..

.. niin. Oon pyöritelly jo jonkun aikaa ajatusta blogista. Sellainenhan mulla oli kun lapset olivat pienempiä. En oikein muista milloin lopetin ja että miksi. Kovasti on kaikkea tapahtunut sen jälkeen ja olis kiva jos niistä joku muisto jonnekin jäisi.

Miksi sitten taas takaisin blogimaailmaan. Mulla on aika tuore diagnoosi alla ja muutenkin tuntuu että arki on niin erilaista siihen muutaman vuoden takaiseen että asiaakin voisi olla. Tietty olis varsin hienoa jos joku kokis meidän arjesta lukemisen edes vertaistuen kaltaiseksi :D

Mitäs se meidän arki siis on. Mulla on se tuore diagnoosi siis, ADHD, tarkennettuna vielä ADD. En siis omaa tuota hyperaktiivisuutta. Perheeseen kuuluu kaksi lasta joista toisella on tutkimukset käynnissä lasten neuron puolella. Itsellä on epäilys adhd:sta ja varmaan vielä jostain muustakin. Nähtäväksi jää. Toki mulla on puolisokin, ihana ja rakas ja oma tukipilari. Ja ne eläimet, kaksi kissaa ja yksi koira.

Käsityöt on isossa osassa mun arkeani ja oon tällä hetkellä eräässä tukkukaupassa töissä. Asustellaan rintamamiestalossa jota säännöllisen epäsäännöllisesti rempataan.

Se arki sitten. Se on omasta mielestä varsin puuhakasta ja äänekästä. Rauhallisia hetkiä on yleensä klo 20-21 kun lapset on unella ja miehen kanssa aikaa kahdestaan.

**

Toivoisin et saisin tän bloggaamisen taas uudestaan yhtä hyvin käyntiin kun silloin aikaisemmin. Voisinkin tähän sen linkatakin *klik*
Arvon vielä että jaanko tätä vaikka fb:ssä tai muualla. Enikeis. Nähtäväksi jää :)