Tadaa!

Puoli vuotta se sitten otti. Totaalinen blokki kaikkeen oikeastaan. Ei kirjoituttanut, ei neuloituttanut, ei mitään.
Tuntui että mitään ei jaksa eikä halua, työt sain luojan kiitos hoidettua tona aikana mutta se sitten imikin ihan kaiken energian ja kotona vaan olin. A hoiti about kaiken. Psykallakin puhuin tästä paljon ja ainoa neuvo mitä oikeastaan sain oli että anna olla, älä edes yritä tehä mitään ja tee se mitä haluat tehdä. Tuon kun oikeasti sisäistin ja jonkun aikaa niin toiminkin ni huomasin että alko heräileen mielihaluja siivota ja puuhastella kotona. Ihan siis pieniä juttuja. Voi vitsit miten hyvän mielen sain sitte ku olin sen pienenkin jutun saanut tehtyä :)
Psykan kanssa kun kävi juttelemassa ni vahvemmaks kävi sellane aavistus sen kanssa että tää kaikki on uupumusta. Liikaa kaikkea liian kauan. Oon ollu tuolla töissä melkeen puoltoista vuotta ilman kunnon lomaa. Pisimmillään vissiin viikon ollu lomat mitä oon pitänyt. Se ei oo tarpeeks siihen että pystyis oikeasti lepäämään. Työn päälle kun on sitte laitettu normaali perhearki ja siihen erityislapsen jutut, taustalle vielä monet kuolemat lähipiirissä niin taisi soppa olla valmis. Uupumus, sitä se taisi olla.
Se kyllä pitää myöntää että tuossa kevään aikana tuntu et oon jossain todella syvällä ja mikään ei kiinnosta eikä nappaa. A järkkäs grillijuhlat meillä ja sekin ahdisti ihan kamalasti että meille, ihmisiä, paljon. Kerroin kuitenkin yhdelle ystävälle joka oli tulossa että mikä tilanne mulla päässä ettei sitte ihmettele jos oon jotenkin vaisu. Nyt jälkikäteen oli kuitenkin hyvä että ne kemut järkättiin. Mut tavallaan pakotettiin sosiaaliseks ja pois siitä mukavasta sohvan nurkasta mihin olin hyvin juurtnut.
Yks iso herätys siihen omaan tilaan tuli siitäkin kun muutamat ihmiset kysy multa että kuinka voit ja onko kaikki ihan hyvin. Jos se oma olo "näkyi" noin muillekin ni tilanne on ehkä aika iso ja näkyvä. Monet ilmeisesti yhdistää muhun todella vahvasti neulomisen ja kun sitä ei tapahtunut (enkä postannut mihinkään mitään aiheeseen liittyvääkään) niin se aiheutti muutamissa hämmennystä.
Mulle iso asia tilanteen suhteen oli myös ystävän viesti joka oli varsinaisen huolen täyteinen ja samalla anteeksi pyyntö(jota en tiiä tarvitsinko edes). Olin sillon töissä ja voi että miten vaikeeta oli pitää sitten norminaamari päässä etten vollottanu siinä kirjoitellessa. Enipoo, siitä tuli olo että musta välittää muutkin kun vain oma perhe.
Hitaasti aloin vähän sosialistumaan uudestaan. Näin ystävää, halattiin pitkään. Näin muitakin ystäviä ja vaan olin. En mä heti hypännyt sosiaaliseen elämään täysillä mutta tietoisesti lähin hissuksiin kodin ulkopuolelle muuallekin kuin ruokakauppaan. Teki hyvää.

Nyt lähiaikoina(ehkä kuukauden sisään) huomaan isoimman muutoksen. On sellane olo kun ois jostain talviunesta herännyt. Jaksan puuhastella ja nähdä ihmisiä. Töissäkin on tuntunu energisemmältä kun moneen aikaan.
Mulla alkoi tossa juhannusviikolla elämäni ensimmäinen loma joka on neljä viikkoa pitkä ja pidän ne putkeen. Kuukaus lomaa töistä! Pidettiin A:n kanssa se eka viikko lomaa päällekäin että ehitään yhessäkin lomaileen ettei mee niin et toinen lomailee ja toinen töissä. Oli muuten varsin kiva viikko! Lähettiin sunnuntaina suunnistaa Ouluun. Oltii varattu hotelli kaheks yöks ja siellä asuu kaks ystävää joita ei oltu nähty melkeen pariin vuoteen. Ihan liian pitkä aika! Oli ihan hurjan kiva kolme päivää siellä. Sosialisointia, grillailua ja juttelua. Vähän saatiin tyttöjen aikaakin kun A lähti pariskunnan toisen puolen kanssa seikkailemaan ja mä lähin ystävän kanssa kauppailemaan. Tarkoitus oli mennä vaan katteleen ja ihasteleen juttuja mutta kyllä sitä vähän tarttui jotain mukaankin. Olis kyllä viihtyny kauemminkin siellä pohjoisessa mutta koiravahti ja lapsivahti oli varattu vaan kaheks yöks joten keskiviikkona lähetiin suunnistaa takas etelään. Ikävä kyllä jäi <3

Iso juttu tapahtui vielä tällä viikolla. Mä löysin mun neulemojon! Se on tuntunu niiiiin kivalta kun on se innostus ja tekemisen halu tullu takasin. Mojo löytyi tosi erikoisesta paikasta. Asan tubekanavalta. Mähän oon siis innostunut kaikkiin tubevideoihin. Seurailen aika montaa tyyppiä, suomalaista ja ulkomaista. Niitä on ollu kiva katella iltasin tai jos on ollu hetki aikaa lepuuttaa. Toki tuona "kautena" mä katoin niitä toooodella paljon. Enipoo, kattelin tällä viikolla Asan ekaa videoo ja sieltä se löytyi! Ihan yllättäen ja kulman takaa kun asa esitteli keskeneräisiä töitään ja puhui langoista. Varmasti iso vaikutus on silläkin että Asan värjäämät langat on niin täynnä väri-iloittelua ja muuta kivaa että alkoi kutkutella kokeilla taas neulontaa. Tovin piti makustella että tekiskö keskeneräisiä vaiko jotain ihan uutta. Muutaman päivän se otti ja tuloksena että aloitin toisen Exploration stationin jämälangoista. Ainakin yks uus vyyhti piti ottaa kakulle mutta saas nähä miten pitkälle selviin pelkästään jämälangoilla. Tuntuu tosi kivalle kyllä tehä ja yllätyin että ne taidot ei o hävinny mihinkään eikä edes ruostunu. Edelleen neulon vauhdilla eteenpäin ja osaan jopa ohjettakin lukea :D

Muutenkin tuntuu nyt että elämä hymyilee kivasti. Oulussa kun oltiin niin maanantaina soitti pomo ja kysyi että haluaisinko vakituisen työsopparin. Ööööö, joo, haluan :D Oon oppinu nauttimaan siitä että ei ole suunnitelmia ja siedän vähän paremmin sellasta suunnittelemattomuutta. Aikasemmin siis se suunnittelemattomuus on aiheuttanu pientä ahistusta ja epämukavuutta. Nyt osaan jo vähän mennä with the flow. Ihmissuhdeosastollakin on asiat nyt aika hyvin. Oon saanu yhtä pitkään vaivannuttakin tilannetta vähän paremmaks mutta en uskalla siitä kauheasti mitään ääneen sanoa. Oon vaan tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Mulla on kaks viikkoa lomaa vielä jäljelläkin eikä ole oikeasttaan mitään suunnitelmia sille ajalle, sekin on kivaa! :)

Toivotaan että tää nyt pysyis tälläisenä kivan tasaisena eikä tulis moisia uupumuksia piiiitkään aikaan. Nyt on hyvä :)

Loppuun lisään vielä tän. Sama mikä oli edellisessä postauksessa joulukuussa. Toivottavasti tää on hieman eri valossa nyt :)

Lomalaisen jaarittelua

Mulla on loma! Ensimmäinen kokonaan palkallinen loma ikuisuuteen, siis oikeesti ikuisuuteen. En muista millon viimeks olis ollu loma mistä saa rahaa. Oikeasti mulla oli kertyny vain kaks palkallista mutta olin ahkera ja tein sisään loput kolme pvää. 22,5h piti ahkeroida ja helposti sain kerrytettyä. Tuntuu et oon niin kauan tehny dunissa vähintään 9h pvää että en se normaali 8h tuntuu hirveen lyhyelle päivälle.

Duunikaveri muistutti mua että oohan sitte lomalla etkä mieti työjuttuja. Oli ihan aiheellinen muistutus ja viikonlopun psyykkasin itteeni olemaan ajattelematta niitä. Hyvin oon näin tokaan päivään asti onnistunu. Ollaan tosiaan oltu jo viikonloppuna minilomalla, nähty kavereita, oon maalannu tuolin, siivoillu ja neulonu. Toki töitä oon miettiny mutta vain niin et onpa kiva olla lomalla. Tuntuu tosin että musta on tullu vanha kun lomallakin herään aikasin. Tänään nousin jo ennen kasia. On siinä hyväkin puolin et herää aikasin, päivä tuntuu pitkältä!

Oon ehkä täälläkin märissyt aiheesta neulemojo ja sen puute. Sophien kun sain valmiiksi ni tuntuin et MIKÄÄN ei kulje. Alotin töitä ja purin. Koitin tehä wip:ejä valmiiks mut silti tuntui et mikään ei kulje. Sunnuntaina selailin sitte ravelryn projektisivua ja kauhistelin kuinka paljon mulla onkaan kesken töitä. Sielt sitte innostuin kahesta työstä jotka olin kylläkin jo saanut valmiiksi mutta ne oli kivat neuloa. Pimpelliese ja 3 color cowl. Alotin uhkarohkeasti ne molemmta ja tuntuu et niiden kummankin tekeminen nyt kulkee aika hyvin..




Meille on kotiin eksynyt uusi huonekalu. Keinutuoli. Porukoilla oli tuollainen ylimääräisenä ja ne sitten toi sen meille. Pakko myöntää että olin ite alkuun vähän sitä vastaan. Nyt jälkikäteen en tajua että miksi. Tuo tuolihan on meille täydellinen! A vähän huolsi sitä ja rapsi pahimmat maalirämmäleet jotka repsotti niin pois. Tarkoitus oli että maalattais tuo mutta meistä se näyttää parhaalle tollasena kuluneena. Perheessä nyt sitte illan käninät saadaan siitä että kuka tuossa saa istua.
Allekirjoittanut on aika hyvin hanurinsa juurruttanut tuohon ja oon apupöydän(jakkaran) ottanu tuohon viereen että saa juttuja siihen :D
A:n kanssa haettiin jokunen vko sitten isoja lankkuja/pölkkyjä/mitälie ja aateltiin että tehdään niistä jotain. Saatiin täs nyt päätettyä että mitä ja millanen. Jätän kuitenkin salaisuudeksi toistaseks ja laittelen sitten kuvia kun on valmis. Mä oon vaihekuvia jo nähny ja voi jumalaare kun siitä on tulossa hieno. Yks sisustuksellinen haave on ehkä toteutumassa ;)



Ostin Suomalaisesta pari pokkariakin ja yritän TAAS lukea tollasia paperiversioita. Oon tykästynyt lukemiseen e-kirja muodossa ja noi paperiversiot tuntuu vaikealle jostain syystä. Olivat kuitenkin alennuksessa ni päätin koittaa.

Pimpelliese

Tuon huivin tekeminen on varsin kivaa. Jatkuvasti ajatus et jos viel yhen kolmion teen ja sit niit tulee vaan tehtyä. Näppärän kokoinen reissuneulekin. Josta päästään aasinhännällä aiheeseen reissu. Ollaan nyt v.loppuna lähdössä BIF:iin. Suomeksi Bug in Finn eli volkkaritapahtuma jossain missälie. Oon siit lähtien ku selvis että ollaan menossa ni ollu hieman asennevammainen eikä oo napannu ollenkaan. Nyt kuitenkin jostain on kuoriutunu sellane hyvä fiilis lähteä. Johtuu varmaa osittain siitäkin et sinne on lähössä kivoja tyyppejä mukaan. Parin päivän päästä pitäs pitää kaverin kanssa palaveri ja kauppareissu et mitä tarttee mukaan ja kenelt löytyy mitäkin tarvittavia juttuja. Ihan vähän innostuttaa jo :)

Tänään onkin tyhjä päivä. Kalenterillisesti siis. Ei o sovittuna mitään ja ei oo pakko tehä mitään. Mä oon aika hyvin oppinu nyt vaan nauttii näistä päivistä kun ei ole mitään :) Huomen mennää likkojen kanssa I:n kummitädille mihin tulee tän kummitädin äitikin ja pidetään käsityöpuuhasteluja. Koitan jeesiä vaikeissa jutuissa ja taidan opettaakin miten tehää sukka kärjestä aloittaen. Innostuttaa sekin kovasti. Pitää vaan muistaa pakata jo tänään mukaan tarvittavat jutut ja pari kirjaakin.

Mojo hukassa.

Sain Sophieni valmiiksi. Hurja juttu! 2kk siihen meni mikä on omasta mielestä aika vähän.. Suuri työ ja nyt se on ohi. Mun käsityömojössani on siis aukko.

Sellanen siitä nyt tuli. Mitannu en kuitenkaan ole mut seison tossa sohvalla ja levitän käsillä sitä ja silti se osuu vielä sohvaan. Veikkaisin et joku 160cm leveys ja pituus joku vajaa 2m ehkä. Lemppariviltti se kyllä on :)

Tää kyllä tapahtuu joka kerta kun saan työn valmiiksi. Mojo hukkuu ihan totaalisesti. Mulla on ihan todella paljon keskeneräisiä töitä että periaatteessa kyse ei ole sellasesta etteikö olis tekemistä. Mikään vaan ei kulje, niinku ollenkaan.

Alotin mä yhen uuden kyllä vaikkakaan sekään ei kulje silleen ku pitäs. Vuosirenkaat-maton. Virkkaan siis ihan perus ympyrän ja sitte jälkikäteen lisään noi värilliset renkaat. Tuleepahan mietittyä samalla sit omaa historiaakin ja käytyä niitä asioita läpi. Pelottaa se kohta kun niin moni ihminen kuoli että kuinka pitkä musta kohta siinä sitten on..

Kirpasee kyllä kattoa tota omaa projektilistaa Ravelrys ja huomata miten kauheesti mulla on kesken. Kaikki vielä todella kivoja juttuja mut ei vaan kulje mikään :/

**

Alotin muuten lääkityksen jonka pitäs auttaa tähän mun syömisjuttuuni. Lisäis ruokahalua jne. Toistaseks on omasta mielestä toiminu jotenkuten. Vähän vielä kaipaisin lisää porkua mutta lääkäri ohjeisti että tuota syödään nyt tuolla annoksella pari kk ja katotaan sitten uudestaan et pitääkö nostaa vielä. Painoa käski seurailemaan ja oon nyt vähän katellu mut ois kyl pitäny tarkistaa ENNEN kun aloin tota syömään. Et tietäs mistä ois lähteny liikkeelle.

Olipas nyt tällänen töksähtelevä kirjoitelma.. ei siis tääkään kulje.